tiistai 3. kesäkuuta 2014

Confession to make

Oon jo jonkin aikaa tuskaillut, kuinka seuraavan uutisen kertoisin. Oon tällaisissa asioissa sellainen, että haudon ja haudon niitä mielessäni odotellen "sitä sopivaa" julkaisuhetkeä. Sitä hetkeä ei kuitenkaan ikinä tule ja olisihan se pitänyt jo aiemmin oppia ettei kukaan ilmaannu elämääni kertomaan, missä ja miten asioista kerrotaan.
Annan nyt siis vain tulla; Nykin kesäni peruuntui itsestäni riippumattomista syistä. Ilmoitus tuli minulle pari päivää järjestämiemme läksiäisten jälkeen ja siitä asti olen pitänyt sen omana ja lähipiirini tietona ajatellen, että on vain noloa kertoa siitä heti ihanien läksiäisjuhlieni ja kaiken sen hehkuttamisen jälkeen. Olen nyt kuitenkin onnistunut itselleni vakuuttamaan, ettei se nyt ihan niinkään ole. En ole tehnyt mitään väärää tai "noloa", näin nyt vain kävi.
Melkoisen suurta stressiä tahtoi pukata kun "varman" kesätyön peruuntumisen jälkeen täytyi metsästää äkkiä uusi asunto ja miettiä kesän elämisen rahoitus ihan uudestaan, mutta pikku hiljaa kaikki järjestyy. Viikonloppuna muutin yksiööni ja muutkin asiat alkaa vähitellen selkiytyä.
Toistaiseksi olen kuitenkin lomalla mikä ei kyllä ollenkaan haittaa juuri tällä hetkellä kaikkien järjestelyjen keskellä. Tänään juhlistin arkilomapäivää käymällä ex-kämppikseni kanssa jugurttijäätelöllä ja juoruilemassa. Teki hyvää päästä pahvilaatikoita paikasta toiseen siirtelemästä purkamasta ja lippulappusia täyttelemästä ihmisten ilmoille kesäherkkuja nauttimaan.
Sellaista mulle kuuluu. Nyt kun olen saanut tämän asian sydämeltäni olen ehkä isnpiroituneempi ilmoittelemaan itsestäni useammin tänne bloginkin puolelle. Ainakin pyrin siihen :)

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Goodbye Party

Tarkalleen tasan kuukausi viime päivityksestäni ja kesän suunnitelmien julkaisusta. Eilen järjestimme läksiäiset minulle, sekä pitämättömät tuparit - tai oikeastaan häätöbileet - yhteistyössä kämppikseni kanssa.
Illan asuksi valitsin itselleni perus vaatekriiseilyn jälkeen viime syksynä Ginan alennusrekistä löydetyn paljetti-tylliunelman, jota minulla ei ole vielä kertaakaan ollut tilaisuutta käyttää. Mekon päälle valitsin kämppikseni avustuksella mustan jakun tasapainottamaan.
Koska asukokonaisuus oli lopulta pelkkää harmaata ja mustaa, halusin lisätä jotain väriä. Olin jo ehtinyt lakata kynteni turkoosilla lakalla ja päätin sitten käyttää samaa sävyä silmämeikissä. Jos ihan totta puhutaan, niin yhden silmän meikattuani mieleen tuli lähinnä Kleopatra, mutta meikki kyllä osoittautui hyväksi loppupeleissä. Lopuksi lisäsin vielä ripset, mutta näitä kuvia ottaessa en ollut vielä sinne asti päässyt.
Koska mekko muistutti discopalloa ja meikkikin omasta mielestä jo tarpeeksi dramaattinen, halusin hiusten olevan perus pehmeät kiharat. Ei pidennyksiä näissä bileissä, enkä ole kyllä tainnut pitää niitä kamalasti muutenkaan viimeaikoina. Toiselta puolelta kiinnitin hiukset päätämyöten taakse.
Itse juhlat olivat kyllä erittäin onnistuneet. Kun kahden järjestäjän puolelta tuli porukkaa, saatiin kasaan melkoinen poppoo ja tulihan tuossa varmaan monenkin tutustuttua uusiin ihmisiin. Valitettavasti en tajunnut kuvata itse juhlia tuota tarjoilua, instagram selfieitä ja muutamaa polaroidia enempää. Hyväksi syyksi voin sanoa että digikamerani muistikortti on alkanut jotain omiaan temppuilemaan, eikä anna ottaa sieltä kuvia pihalle. Nämäkin kaikki on puhelimella otettu.
Suurkiitos tasapuolisesti kaikille osallistujille mitä mahtavimmista läksiäisistä. Toivottavasti muillakin oli yhtä kivaa kun mulla. Voi hyvillä mielin lähteä pariksi kuukaudeksi pois kun näin ihania ihmisiä jää tänne odottelemaan takaisin.
Toukokuu meneekin sitten aikalailla työharjoittelussa, pakatessa ja kavereita nähdessä ennen lähtölaskentaa. Alkaa pikkuhiljaa jännittää niin, että vatsanpohjasta ottaa...

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ei sanota elämälle ei

Olen odottanut jo hyvän aikaa täydellistä hetkeä päästä kertomaa miltä mun lähitulevaisuus lupailee, mutta ei sitä kyllä jahkailemalla tunnu kuuluvan. Aion siis nyt vaan päästää tämän asian julkisuuteen.
Mulle on tarjottu niin upea tilaisuus, että en itsekään tahdo uskoa sitä todeksi. Noin kuukausi sitten keskellä mitäänsanomatonta tylsää arkeani sain siskoltani Australiasta viestin, että kiinnostaisiko lähteä kesäksi Amerikkaan lapsenvahdiksi. No tottakai kiinnosti, olisin ollut valmis lähtemään heti sillä sekunnilla, mikäli ei olisi tarvinnut selvitellä ja järjestellä kaikkia muodollisia asioita. Viestiteltyäni Atlantin valtameren tuollepuolen varmistuin yhä enemmän siitä, että tämä on aivan uskomaton mahdollisuus, mitä mulla ei oo varaa - enkä missään nimessä haluaisikaan - missata. Yhtäkkiä kaikki stressi tipahti harteilta ja tilalle tuli huojennus, jännitys ja seikkailunhalu. Ei voi muuta sanoa, että kyllä mulla on tällä hetkellä on niin siunattu olo.
http://www.pinterest.com/pin/494551602802560392/
http://media-cache-cd0.pinimg.com/736x/4a/f7/0a/4af70a6dc3371eb62ad61feb0697e669.jpg
http://www.pinterest.com/pin/562457440934567238/
http://www.pinterest.com/pin/122160208616263999/
http://www.pinterest.com/pin/361202832585622542/
http://www.pinterest.com/pin/377458012491335604/
http://www.pinterest.com/pin/270567890085625716/
Kuvat : pinterest.com 
Määränpääni ovat ensin New York ja sitten New Jersey. Paljon täytyy vielä järjestellä. Ainakin hommata uusi passi ja viisumi, irtisanoa nykyinen kämppä ja järjestää omaisuus talteen kesän ajaksi. En kuitenkaan jaksa stressata turhaan, kaikki kyllä järjestyy.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Spain adventure : II

Part I this way!

Seuraavana päivänä Topilla ei ollu koulua jonkun mielenosoituksen takia. En kuitenkaan antanut sen jäädä kotiin lepäilemään, vaan pyysin kauniisti silmäripsiäni räpsytellen josko käytäisiin yhdessä kiertämässä Gironan vanhan kaupungin ympäri kiertävää muuria. Topi sitten vei mut kierrokselle sinne ja odotti kiltisti kun jäin kuvailemaan puolen minuutin välein.
Kivuttiin ylös jostain muurin puolesta välistä ja kierrettiin toinen puolisko. Näkymät oli huikeat, muuri ja lähialueen rakennukset upeita.
Topi löysi jostain muurin rakosesta tällaisen salaviestin. Ei tiedetä mitä siinä lukee, mutta otettiin siitä kuva jos joskus innostuu selvittämään. Jätettiin lappu takaisin paikalleen muurinrakoon odottamaan seuraavaa löytäjäänsä. Kynää ei ollut mukana, että olisi voinut itse kirjoittaa jotain.
Kun saatiin muurilla kiertelystä tarpeeksemme, käveltiin Plaça de la Catedralin ohi vanhan kaupungin läpi takaisin kotia kohti. Jälkeenpäin harmittaa, kun en käynyt kuvailemassa noita katedraalin yksityiskohtia lähempää. Loppuilta rentouduttiin, katsottiin Californicationia ja Topi kokkaili meille hyvän makaroonilaatikon illalliseksi. 
Seuraavana ja viimeisenä kokonaisena päivänä Topin ollessa koulussa kävin itsekseni kiertämässä kaupungilla etsimässä tulijaisia ja itselleni mahdollisesti jotain ostettavaa. Gironassa oli joitain kauppoja mitä Suomessa ei ole mistä tykkäsin ostella vaatteita asuessani Lontoossa. Silti en löytänyt juuri mitään ostettavaa. Itselleni pakko-ostin kaulakorun ja lompakon, muille tuomiseksi karkkia. Illalla luvassa oli Topin vaihtarikavereiden bileet, jotka kuitenkin loppuivat varsin lyhyeen, kun naapurit eivät arvostaneet melua. Kun muut jatkoi kaupunkiin me lähdettiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna piti herätä aikaisin. 
Lauantai aamuna herätyskello soi jo viideltä, sillä lähdin aamun ensimmäisellä junalla Gironasta Barcelonaan. Topi saattoi minut asemalle. Junamatka sujui hyvin, saatoin torkahdella välillä. Olin lentokentällä vain puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä, joten en ehtinyt juuri kierrellä.
Tällä kertaa minulla oli arpaonnea check-inissä ja sain ikkunapaikan. Pääsin ihailemaan huikeita maisemia, merta ja Alppeja.
Minulla oli lähes yhdenksän tunnin vaihto Frankfurtissa, joten siellä ehdin hyvin kiertää kaikki lentokentän kaupat useampaan kertaan, syömään, lukemaan matkalle varatun kirjan loppuun, tekemään koulujuttuja ja nukkumaan pois edellisyön univelkoja. Oli varsin mielenkiintoinen päivä lentokentällä, mutta en ihan heti valitsisi toista samanlaista odotusaikaa sisältävää lentoa. Suomessa olin illalla vasta puolenyön aikaan ja sain onneksi autokyydin suoraan lentokentältä kotiin Tampereelle.
Matka oli kokonaisuudessaan ihana, vaikka aika meni turhankin nopeasti. Neljä kokonaista päivää ei ollut ollenkaan tarpeeksi, kun yrittää yhdistää turisteilun ja lomalöhöilyn. Onnistuttiin kuitenkin hyvin, ehdin nähdä yli puolet kaikista Gironan nähtävyyksistä ja saatiin katsottua läpi kaksi kokonaista kautta Californicationia. Käteen jäi tosin kamala matkustusinto, mutta ehkä pian taas pääsee...