sunnuntai 30. lokakuuta 2011

half-term tiivistettynä

Lomaviikon ensimmäinen puolisko, lauantaista tostaihin, niiden perus töiden lisäks sujui lähinnä parhaiden ystävieni seurassa:

Good times..

Loppupuolisko oli sit vähän tapahtumarikkaampi, perjantaista tähän päivään siis. Keskiviikkona ennen töitä olin piipahtanu kirjastossa hommaamassa itelleni kirjastokortin. Innostuin taas lukemaan just ennen tänne tuloa, kun kesälomalla oli paljon aikaa. Nyt aattelin et yritän olla taas unohtamatta sitä talveks, vaikka oon kokenu englanninkieliset kirjat melko hermoja raastaviks. Enivei, menin sinne, täytin pari lomaketta, ite sai valita siihen kuvan jostain kaheksasta vaihtoehdosta, eikä maksanu mitään. Se, mikä tässä oli niin hienoo, miks kirjotan tästä tänne

sain kaks korttia, toinen lompakossa kannettava normaali kortti ja toinen pieni avaimiin kiinnitettävä kortti. Kuinka kätevää! Liian monta kertaa mulle on käyny niin, et olisin halunnu käydä kirjastossa, mut kortti jäi kotiin. Nyt ei oo sitä ongelmaa! ... ellen oo unohtanu lompakkoo JA lukinnu itteeni ulos.
Keskiviikkoaamuna kävin siis vinguttamassa kirjastokorttiani ja siitä kävelin Marin luo, josta matka jatku Kensington High Streetille. Marilla oli jotain asioita hoidettavana, käytiin syömässä ja ostamassa tarvikkeita pizza&leffaillan varalle.

Naudanliha shabu shabua, yks mun lemppari Japanilainen ruoka.
Pääsin ekaa kertaa tutustumaan whole foodsiin, mikä oli ihana, superkallis marketti. Mutta ne leipomo- ja karkkitiskit...

Leipiä...

... kakkuja ...


... suklaata ;__;

Yks niistä asioista mitä mä rakastan täällä ja mitä mä tuun ikävöimään, kun tää vuosi on ohi - ravintola, kahvila ja leipomokulttuurit. Käytiin vielä ostamassa cupcaket pienestä söpöstä cupcakepuodista joltain pieneltä sivukadulta, ja suunnattiin takas kämpille paistamaan elisen erikoista pizzaa ja kattomaan bad teacher (=bad movie). Vietin yöni siellä, seuraavan väsäsin half-termille tehtäväks saatua moodboardia burleskista.
Päätin jäädä toisekskin yöks (lyhyt matka seuraavana päivänä töihin, paljon viihtysämpi paikka ja seura parasta, tottakai), syötiin ankanrintaa, ankan rasvassa paistettuja perunoita ja katottiin toinen leffa. Meillä ei nää leffavalinnat menny tällä kertaa marin kanssa ihan putkeen, Midnight in Paris on yks oudoimpia leffoja mitä oon nähny.
Viimenen lomapäivä, työstin moodboardia, tein toisen pellillisen pizzaa ja menin töihin. Pikku hoidokkini oli opetellu sanoo mun nimen! Tottelen nykyään siis myös nimeä 'Esish'. Huomenna mennään halloweenin kunniaks Trick or Treat -kierrokselle sen kanssa, muihin pirkeisiin mulla ei ookkaan sit asiaa.
Sateenkaari, jollanen raivas tiensä myös suomen lehdistöjen etusivulle. En muista oliko sama julkkissateenkaari, noita kun oli parinakin päivänä.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Salon International + haul

Meillä lähti nyt virallisesti käyntiin halfterm-viikko, et on aikaa makoilla sängyssä laiskottelemassa ja kirjottelemassa blogia, en oo tätäkään taas viikkoon harrastellu. Aika menee nopeesti kun joutuu matkustelemaan kauemmin, joutuu ite tekee kaikki kotijutut, nukkuu univelkoja pois, tekee töitä ja käy koulussa. Ja yrittää seurata dexterin kutoskautta! Toisaalta hyvä vaan.
Viikko sitten Maanantaina käytiin katsastamassa Salon International -messut. Heräsin aamuviideltä, silti meinasin myöhästyä junasta ja siinä kiiressä unohin student IDni kotiin. Sinne kouluun ei siis pääse jos sitä ei oo, mutta meillä on siellä onneks myös 'vieras'-passeja. Sit me istuttiin siellä koululla jostain syystä odottelemassa yli tunti ja bussissa toinen tunti.
Ite tapahtuma oli enemmän painottunu hiuspuolelle, mutta on siellä aikasempina vuosina ollu kuulemma enemmän meikkejäkin. Kaiken lisäks vielä vika messupäivä, elikkä kaikki myyjät oli jo ihan turtuneita (yhtä lukuunottamatta; joka kävi läpi samat asiat piilolinsseistä koko päivän ajan taukoamatta) ja tarjonnastakin oli jäljellä vaan salonkiammattilaisten jättämät jämät. Tarjolla oli kuitenkin näytöksiä, tuote-esittelyjä ja messutarjouksia. Keskityin näytösten sijaan vaan kojujen kiertelyyn, näinollen sain kasaan aimoannoksen tavaroita, mitä olin etukäteen listannu etittäväks. Tosin kuvasaldokin jäi vähäiseksi tästä syystä.



Sit tuotteet mitkä tarttu mukaan, kuvat sponssaa yhdellä hehkulampulla valaistu huoneennurkka ja kämppiksen kyseenalaistavat katseet :


milk_shaken hair emergency paketti, sisältää pikkuset hoitoaine, shampoo ja hiusnaamio putelit. Tuoksuu unelmalle, nimensä mukaisesti pirtetölle, vähän hunajaiselle. En oo vielä testannu, odotan mahdollista hiusten värjäystä kun teksteissä mainitaan 'color treated'. Edellinen väri tässä alkaakin jo haalistua.


Erityisen imarteleva kuva kauan himoitusta tangle teezeristä, messutarjouksessa £7 (normaalihinta täälläpäin £12, suomessa viimekuuleman mukaan lähemmäs 20€). Niille jotka ei oo koskaan kyseisestä objektista kuullut kerrottankoon nyt näin lyhyesti, että tämä kyseisen harjan sanotaan olevan erityisen hyvä pidennysten ja märkien hiusten harjaukseen. Ja sitä se kyllä on.


Macadamia deep repair masque. Hiusnaamio - taas, mutta en voinu vastustaa kun kojun myyjättärien hiukset oli niin ihanan pehmoisen ja terveen näköiset. Yks mun luokkalaisista suositteli kans, senkin hiukset on kun suoraan jostain hoitoainemainoksesta. Yritin useammasta paikasta katella jotain, millä tätä pörröisyyttä ja kuivuutta vastaan voi tapella ja tää sit pääs mukaan. En oo tätäkään vielä kokeillu, kun en oo oikeen keksiny miten tän ajottas. Suihkuun varmaan hoitoaineen tilalle? Eikä enempää kuin kerran viikossa tietenkään.


Koulua varten ostettuja pinnejä...


... ja harjoja.

Meikkipuolelta käsiin tarttu pari ripsiä, paketti sisältää sekä ylä- että alaripset. Ripsinauha on kuitenkin täysmusta, niin ei ehkä ihan jokapäiväsessä käytössä tule nämä olemaan, mutta ehkä jossain juhlameikissä, missä alaripset ei muuten erotu ollenkaan?

Sleek oli kova sana, yks harvoista kojuista missä oli pelkästään meikkejä. Myyjät ei yrittäny tyrkyttää mitään, mutta auttovat mielellään kun jotain kysyi.

Tarjouksetkin oli kohillaan, sain nää kymmenen jauheluomiväriä £10. Värejä ei kyllä ollu mahollista ite valita, eikä niitä myyty yksittäin. Oli kaks settiä missä oli kymmenen eri väriä, tää kyseinen oli nimeltään "new york". Vein nää koulun meikkipakkiin, se kun kaipas lisää värivaihtoehtoja. Hopea oli testattavana perjantain 60-luvun meikissä. Kyseinen oli pelkkää glitteriä, eli ei osaansa valkoisen luomivärin sijaan hoitanut. Keltasta sipaisin kädelleni heti tämän kuvan ottamisen jälkeen, ja se oli vähän hienompi rakenteeltaan, levittyi hyvin ja pigmenttiäkin löytyi.
Mainitsin myyjälle ettiväni vaaleenpunasta huulipunaa, ja se osotti näitä. Sano et ne on huulipunan ja huulikiillon sekotus. Ostin sitten kaksi - nude ja vaaleenpunanen - sen tarjouksen ansiosta mitä en enää muista. Nää oli ihan ok myös, tuoksuu kookokselle ja vaatii lisäilyä silloin tällöin päivän aikana.
'Jokainen tyttö tarvitsee punaisen huulipunan', sanoi myyjätär, kun mainitsin etsiväni myös sellasta. Tän sit valitsin, en saanu ihan haluamaani ohjausta värin valintaan, et en tiiä osuinko ihan oikeeseen sävyn kanssa. Mutta en ajatellu tätäkään päivittäiseen käyttöön, eli kyllä tällä selvitään.
Osa tytöistä, jotka on mut huolinut huostaansa.

Siinä se sitten oli, kuvaryöppy, jonka muokkaaminen vaati viikon valmistautumisen. Nyt ei oo taas vähään aikaan sitä suurta kynnystä, minkä takia vois olla päivittämättä blogia.

lauantai 15. lokakuuta 2011

my crib

Facebookkia parin päivän aikana selailleet tietääkin jo, että maanantaina ryhdyin tositoimiin kämpänetsinnässä ja tein hyvin hätäisen päätöksen muuttaa jaettuun huoneeseen Actoniin. Keskiviikkona raahasin painavan puolet omaisuudestani sisältävän matkalaukun tänne ja nyt parina päivänä oon asettunu aloilleni. Tässä on hyvät (halpa, ei laskuja, hyvät kulkuyhteydet keskustaan, rauhallinen alue, vihdoin pääsen opettelemaan itsekseen eloa...) ja huonot (ällöttävä "vessapaperia ei saa laittaa vessanpönttöön"-sääntö, pitkä koulumatka, kaupat on kaukana, paljon ihmisiä - yleiset tilat on sotkusia...), mutta täällä on vietettävä vähintään kuus kuukautta. Ei oo vielä sellanen olo, että olis pakko päästä pois, mutta ei tätä kyllä kodiksi voi sanoa.
Tää huone on aika pieni, kun täällä tosiaan asuu kaks ihmistä ja molemmille on (onneksi) omat sängyt, vaatekaapit ja pöytätilat. Meillä on oma jääkaappi kans, ettei ihan jatkuvasti tarvii alakertaan keittiöön juosta. Paitsi kun tarvii veistä - mulle ei myyty ruokailuvälineitä koska en oo 21v ja lusikkahaarukalla on vaikee voidella leipää - tai tiskata. Ja kokata, mut nyt tähän asti oon tehny sen vielä Marin&Ianin luona, kun siellä on siistiä ja paljon tilaa. Jaksaa myös panostaa ruokaan enemmän kun kokkaa muille. Eilisen special oli hapanimeläkanaa, mitä yritin valmistaa toista kertaa elämässäni, vähän mauttomaksi jäi, mutta ainakin näytti sellaselta kun piti.


Jätin yhteiset tilat - eli vessan, käytävän ja keittiön - suosiolla kuvaamatta. Ne ei oo kovinkaan kuvauksellisia, ja ketään tuskin edes kiinnostais nähä.

Oon haaveillu sellasesta jouluvalo+seinätarra-viritelmästä kauan, eikä asiaa auta ne iiihanat kuvat mitä tulee vastaan tumblrissa ja weheartitissä. Tää on nyt sit tällänen opiskelijaversio siitä; ilman seinätarraa ja lamputkin punnalla poundlandista. Kyllä mä vielä joskus tulevaisuudessa sellasen hienomman hankin.


Mun ainut laatikko-&pöytätila. Vähän vähissä alkaa olemaan. Kämppiksellä on kirjotuspöytä hyllyineen ja laatikoineen, mutta noh.. :D Sille oon tunkenu kaikki meikit, hygieniatarpeet, ihonhoitotuotteet, hiustuotteet, astiat, snacksit ja vessapaperin. Mari lahjotti mulle tollasen elektronisen kuvakehyksenkin, mutta tossa lähettyvillä ei oo pistorasiaa niin siitä ei oo toistaseks ollu vielä oikeen iloa. Enkä ees osaa käyttää sitä, yhyy. Westwooditkin löytyy :)


Ruma, kärsiny, iso - silti liian pieni, nariseva vaatekaappi. Puolet tilasta menee matkalaukun ja täällä valmiina olleiden petivaatteiden säilytykseen, mihin en varmasti koske. On tuolla ylänurkassa yks hylly, Mutta sekin alkaa olla täynnä..


Näkymä ovelta, että saatte vähän käsitystä siitä, että ollaan täällä oikeesti aika läheisissä tunnelmissa. Kuvista jää uupumaan vielä jääkaappi (mun sängyn vieressä) ja säälittävä ruokapöytä (mun vaatekaapin edessä), mitä ei ees käytetä.


Huomenna mennään koulun kanssa Salon International -messuille. Sisäänpääsy makso meiltä köyhiltä opiskelijoilta vitosen ja saadaan autokyyti sinne ja pois. Messutarjouksia ja näytöksiä,.. can't wait. Oon tehny oikeen listan, mitä tarviin köhsiishaluanköh itelleni ja koulua varten. Pitää muistaa nostaa rahaa, visaa tuskin on mahdollista vinguttaa. Katotaan saanko sieltä materiaalia postausta varten.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Vivienne Westwood GOLD LABEL Spring/Summer 2012 favourites

Mä en yleensä seuraa kausimuotia tai muotinäytöksiä, enkä oo koskaan nähny livenä markettien "muoti"näytöstä suurempaa. Mutta nyt kun oon tykänny Vivienne Westwoodin virallisesta sivusta facebookissa, mun seinä täytty viime viikolla tän kyseisen näytöksen kuvista ja videoista. Kuvista jo bongasin pari kivaa vaatetta, mutta nyt päädyin sit kattomaan oheisen videonkin.
En siis lähe tätä sen pahemmin analysoimaan, en kuitenkaan osaa, kunhan vaan tähdennän parit mitkä oli omalla kohalla rakkautta ensisilmäyksellä ja mitkä itselleni kelpuuttaisin. Kulisseista voin kyllä sen verran mainita et tykkään kauheesti, pianomusiikki on kaunista ja kattokruunut ihania.


Oon rakastunu tollasiin huppuihin ja kauluksiin johon hukkuu. Pari päivää sitten töistä tullessa näin yhen tytön päällä samantyylisen hupun omaavan takin ja teki niin mieli mennä ja kysyä mistä se on sen hankkinu. Sit ehkä repiä se sen päältä ja juosta kovasti karkuun. Hillitsin kuitenkin itseni ja jäin itkemään sen perään. Onhan se ehkä vähän hässäkkä, mutta just hyvä jos asu on muuten yksinkertanen, niinkuin tässä.


Samantyylinen edellisen kanssa, hukuttautuimishuppu vaan puuttuu. Onneks löytyy kuitenkin ihana kaulus ja ilmavuus - VWn perusominaisuuksia.


Tästä kokonaisuudesta yläosa. Nään mielessäni miten mieletön mekko toi olis, kun siinä olis vaan joku yksinkertasen alaosa. Ei mitään kermakakkuhääpuvunpuolikasta, sillon siinä saattas olla vähän liikaa. Mut joku lyhyempi rypytetty.. Mä ainakin haluaisin sen. Mutta, en lähe mestaria neuvomaan työssään, se on ihana juuri sellaisena kuin se on.


Vaikka mielelläni ottaisin sitä sun täältä kaikista mahollisista mallistoista, niin yritän silti olla edes vähän realistinen ja ajatella, että pelkästään yksi VW mekko riittäis piristämään vaatekaappia huomattavasti. Ei olis enää ikinä sitä 'millasen mekon voi laittaa päälle' ongelmaa. Vaikka sitä kyllä sanotaan, että samaa mekkoa ei voi käyttää montaa kertaa. Jos se on VW niin kyllä mä ainakin käyttäisin. Mulla ei kyllä varmaan valitettavasti ole sellaisiin varaa pariin miljoonaan vuoteen. Joitakin malliston simppeleitä, mutta silti niin ihania mekkoja:




sunnuntai 9. lokakuuta 2011

40's

Pitkästä aikaa naamakuvaa ja meikkiä täälläpäin!
Yks mun suurimmista ongelmista koulussa on se, että aikaa on rajoitetusti. Neljä tuntia joista puolet on yleensä pelkkää teoriaa ja loppupuolisko tekemistä. Yleensä me vielä työskennelään pareittan, eli siitäkin vielä lähtee paljon aikaa pois, varsinkin jos parisi ei ota huomioon, että sinunkin pitäisi ehtiä tehdä. Mun tähänastiset työt on sit ollu joko 1. hutaistuja; puolet jutuista unohtuu, ei näytä hyvälle enkä ole tyytyväinen tai 2. jäänyt pahasti kesken. Se on tosi raivostuttavaa, joten oon tehny sitä et raahaan pelottavat nukkepääni ja tarvittavat kamppeet kotiin ja sit harjoittelen rauhassa. Yllätys, yllätys heti sujuu paljon paremmin. Mun työkirja tuleekin sitten täyteen nukkeja ja omaa naamaa.
Nyt perjantaina meidän teemana oli meikissä 1940-luku. Meillä oli vaan tunti aikaa jonkun tietokonekoulutuksen takia, niin saatiin tehdä omaan naamaan. Kerrankin ehdin tehdä loppuun eikä mitään unohtunutkaan, mutta silti halusin tehä sen uudelleen paremmin, ajan kanssa ja korjata ne 'virheet' mistä opettaja mainitsi. Mä en siis oo aikasemmin tutustunu vintagemeikkeihin et jos tää on lähempänä viiskytluvunlopunpuoliväliä tai jotain niin pahoittelut.
Oon aina ollu sitä mieltä et punanen huulipuna ei vaan sovi mulle. Muutenkin toi meikki vanhentaa mua huomattavasti. Muuuutta kyllä se sen yhen päivän naamassa pysy ja olin ihan onneissani kun pitkästä aikaa oli erikoisemmin ja kunnolla laittautunut.
Olin tänään ihmisten ilmoilla ja mua huvitti, kun kaikkien reaktiot mun opintoihin oli aina 'siistiä!', 'niin sä kyllä vähän näytätkin siltä' ja 'mitä meikkivoidetta suosittelet?'.

Käytiin ihastelemassa ruusuja St Luke's Gardenissa hoidokkini kanssa :)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

sieltä ja täältä

Aamu lähti mukavasti käyntiin heittelemällä pinnejä huoneen nurkkiin. Pitänee vissiin harjotella enemmän tota pinnikiharointia bobby-pinneillä...
Aattelin nyt kuitenkin jakaa kuvia mitä oon edellisistä merkinnöistä unohtanu tai mitkä vaihtoehtoisesti nyt ei vaan sovi mihinkään muuhun väliin. Kuvat on otettu ympäri Lontoota, missä kaikkialla nyt oon kuluneen viikon aikana käyny pyörimässä.



Näyteikkunoita Kings Roadilla.


Auto, josta yritin ottaa hyvin huomaamattomasti salakuvaa. Vissiin epäonnistuin, oli nimittäin sen verran tuima tuijotus pelkääjänpaikalta. Tehän ette sitä kuitenkaan nää, kun ajattelin iskeä siihen vähän blurria ettei mua haasteta oikeuteen tai jotain..




Katutaiteilijoita Covent Gardenissa.


"Jack Sparrow", myöskin Covent Gardenista. Tän kohalla kävi aika jännästi kun aattelin et otan siitä vaan kuvan itekseen, mut se raahas mut viereesä ja iski sen kameran jonkun muun käteen. Sit mun kamerasta loppu akku just kun se meinas ottaa sen kuvan. Ja tossa just äsken huomasin et olin ite unohtanu sen päälle ja kuvaa videoo, niin sain siit kaapattua tän sen videon lopusta... siks on niin kovin selvä kuvakin.


Muumeja!


Battersea Park


Ja auringonlasku, taas.


Siinäpä oli muutama, nyt pitää vetästä sushia naamaan ja alkaa valmistautumaan taas töihin, hyvät illanjatkot!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Catching up on these past few weeks.

Pahoittelut hiljaisuudesta, ei oo oikein tapahtunu mitään suurta maailmaa mullistavaa viimeaikoina. Paljon elämän pieniä iloja kuitenkin, mistä päätin sitten koota tämän kyseisen postauksen.

Eilinen auringonlasku.

Ollaan nyt koulussa päästy ihan oikeisiin hommiin ja materiaalikin meillä alkaa kohta olla kasassa. Ihan alkeita me vielä käydään (onneks, t. joku jolla ei oo juuri nimeksikään aikasempaa kokemusta). Tähän asti hiuspuolella ollaan käyty läpi perus hiustenkuivausta ja pesua, papiljotteja ja pin curls (...mikä toi on suomeks?). Meikistä sen sijaan ollaan käyty vaan ihotyyppejä ja perus puhdistus. Nyt Perjantaiks meillä piti olla geisha-meikki ja tuli aika mielenkiintosia tuloksia.

Meikataan siis toisiamme, että opitaan työskentelemään eri ihonvärien ja -laatujen kanssa. Mun käsiala löytyy edessä keskellä olevan leidin naamalta. Tässä on vaan puolet meidän luokasta, meillä on tällä hetkellä luokka jakautunu kahteen isompaan ryhmään ja niiden välillä on ollu nyt jotain... komplikaatioita.
Sain opiskelijakorttinikin alkuviikosta. Tällä saa alennusta monenmoisista jutuista ravintoloista elektroniikkaan, mutta vaan tietyistä liikkeistä. Sain ite kortin mukana £50 alennuskupongin lentoyhtiöihin, ärsytti kun kaikki suomeen tulevat koneet oli niitä kalleimpia. Varasin sit lennon norwegianilta normaalihintaan Tammikuun lopulle. Viiden päivän ajaksi tulen käymään Suomessa sitten silloin. Ellen joudu lähetetyksi kotiin täältä aikaisemmin, se on kelan käsissä se.

Huomasin eilen kans hajottaneeni taas yhen ulkosen kovalevyn. Ainakin luulen niin, se ei yhdisty, pidä ääntä, eikä siihen syty minkäänlaista valoa. Tällä kertaa mukana ei onneks menny mitään tärkeää, läjä draamoja, leffoja ja muutama kansio kuvia. No päättötyö, mutta siitä oon tajunnu ottaa onneks miljoona kopioo. Viimekerralla menin kuitenkin kaikki kuvat, onneks olin nyt viisaampi.



Tänään töissä ollessani sain Marilta viestin, että saan uudella hienolla opiskelijakortillani alennuksen leffateattereissa, jos haluan mennä kattomaan jotain. Se hankki mulle valmiiks parit ensi-illat, niiden arvostelut, teatterit missä ne esitetään, reittiohjeet ja kaiken lisäks vielä mahollisia ruokapaikkoja. Leffaks valitsin Crazy, Stupid, Love.n ja ruokapaikaksi pienen kiinalaisen nuudelipaikan Kings Roadilla, mikä sattu olee lähimpänä leffateatteria eikä ollu täynnä porukkaa, kun oli vaan tunti aikaa syödä ja päästä paikanpäälle. Hyvä valinta oli, ruoka tuli kahessa sekunnissa.
En oo aikasemmin ollu yksin elokuvissa ja voin kertoo et se on oikeesti ihan mukavaa. Pysty keskittyy täydellisesti leffaan ja mukavaa vaihtelua näihin tavallisiin facebooktumblrweheartityoutube&repeat-iltoihin. Eväänä mulla oli uskomattoman pahoja popcorneja (satuin olee telkkarin ääressä yks ilta kun tuli joku ohjelma Lontoon leffateatterien popcornien ylihinnottelusta, päädyin siis kaupan valmispopcorniin), jotka oli sekä makeita että suolasia... Sit malterses pussi, minkä vetäsin puoltyhjäks jo trailereiden aikana. Puolustuksekseni voin sanoa, että ne näytti mainoksia 20 minuuttia. Ihan oikeesti - vilkuilin kellosta.
Mä en siis etukäteen tienny valitsemastani elokuvasta kun nimen ja 77% arvostelun. Muhun aika harvoin iskee nää länsimaiset romanttiset draamakomediat, mutta tän kohalla yllätyin positiivisesti. Kahen tunnin aikana ehin nauraa kunnolla ääneen, järkyttyä, ärsyyntyä ja liikuttua.


Vaikka traileri antaa ymmärtää, et koko leffa pyörii vaan kahen ihmisen ympärillä niin oikeasti siinä oli elämää useempien henkilöiden näkökulmasta. Alussa se oli ainakin itestäni vähän sekavaa, mutta kyllä se siitä. Lopussa kaikki loksahti paikoilleen aika jäätävästi..
Näyttelijät on loistavia ja pari kohtaustakin jäi mieleen lemppareina.
Yritän niin kovasti olla spoilaamatta kenenkään leffanautintoa, siks nää mun reviewit on vähän laimeita ja vaitinaisia... Käykää toki itse katsomassa, kun sitä kohta Suomessakin esitetään.