tiistai 29. marraskuuta 2011

tylsä ahkeran arki

Istuin koko viikonlopun täällä huoneessani, paitsi sillon kun piti kävästä töissä Lauantai-iltana. Sain Perjantaina kuulla, et meillä on nyt Tiistaina englannin puhekoeasia, yks niistä kolmesta isoimmasta mitkä vaikuttaa valmistumiseen. Piti siis valmistella esitelmä ja jonkinlainen mielipide kuolemantuomiosta. Stressasin ihan kauheesti, mut hyvin ne loppujen lopuks meni. Yllätyin positiivisesti, kun meidän ryhmää oikeesti kiinnosti kuulla löpinää Suomesta, vaikka olin jo henkisesti valmistautunu haukotteluun ja kännyköiden näpräilyyn. Ykskin huokas moneen kertaan "I want to go to Finland!", haha. Meidän opettajakin vaihtuu, niin tää lähtevä tarjos kahvi-saksanpähkinäkakkua. Oli hyvää, vaikka en kahvista olevinaan tykkääkään.
Ylihuomenna meillä on "näyttöpäivä", Meidän pitää täyttää asiakaskortit, nyppiä kulmat, värjätä ripset ja kulmat sekä kehitellä jonkinlainen meikki ja kampaus neljässä tunnissa samalla kun opettajat kyylää ja arvioi. En oo vieläkään ihan varma, millasen meikin/kampauksen teen, mutta kaipa tuokin heittämällä menee, niinkun kaikki koulut tähän asti.
Äsken kokeilin tollasia pehmeempiä laineita tekopäälle harjotella, ei niihin menny kun tunti. Joku kyllä väitti, et jos tekee vaan kiharat niin menettää pojoja, niin varmaan noistakin.. Mutta kai mä tohon päädyn, en sit stressaa sitä, kun ei oo aikaa ja pääsen huolehtimaan seuraavasta asiasta.
Tänään sato ja oli kauheen tuulista. En välttyny iltapäiväruuhkalta, vaikka pääsin koulusta jo neljältä. Se on kumma, kun se ruuhka ainakin tänne päin tullessa alkaa jo neljältä ja päättyy kuulemma vasta ysin aikoihin. Puolentoista tunnin bussimatkaan menee vielä kauemmin ja kauheen tylsää, kun ei edes ulos näe huuruisista ikkunoista. Onneks kannan kirjaa laukussa.
Meinasin astua sen päälle kävellessäni bussipysäkille, sit meinasin myöhästyä bussista, kun jäin kuvailemaan maailman ihmettä. lol anteeks oon säälittävä, mut tää oli oikeesti mun viikonvaihteen kohokohta. Kuvaa aika hyvin mua tän blogin kanssa nyt.

tiistai 22. marraskuuta 2011

19th

Tiistaina 15. päivä juhlittiin mun huikeaa yheksäntoistavuoden olemassaoloa, ei mitenkään kummoisesti viimevuoden 18vjuhlapläjäyksiin verrattuna, mutta sain perinteiden mukaisesti pari lisäkiloa kannettavaks. Ite synttäripäivän vietin nyt bussissa istuen, omaa kakkuani leipoen ja siskon+sen miehen kanssa hyvää thaimaalaista ruokaa mussuttaen.
The Thaissa yrittämässä kovasti pidättää hymyä, ettei tule hamsteriposket kuvaan.
Täälläpäin sain lahjaks farkut ja vaahtokylpypalloja, suomesta tuli paketissa suklaata (♥), xylitol-purkkaa, yökkäri ja muuta pientä mukavaa.
Maailman rumin omena-kinuskikakku, ei ollu välineitä ja kinuskinkin keitin ekaa kertaa elämässäni, ja liian kauan tietysti. Maku oli sentään oikee, vaikka näyttääkin lähinnä siltä kun olis jotain eritteitä tohon päällisiks iskeny..Nyt viime lauantaina käytiin Eiran kanssa katsastamassa Oceana-niminen klubi Kingstonissa, juhlittiin mun synttäreitä ja sitä, ettei olla kumpikaan oltu ulkona ikuisuuksiin.
"Set in the beautiful Kingston Upon Thames - Oceana features 7 themed rooms, and brings together a hideaway of style and fun. While all of the 7 distinct areas offer an exciting and different atmosphere and an unrivalled level of entertainment there is one thing that Oceana will give to each individual that passes through those legendary front doors - and that is a fantastic night out!"
Näin lukee klubin nettisivuilla, mutta se rakennus oli kauhee sokkelo! Loppujen lopuks löydettiin kahen huoneen - New York Discon vilkkuvine lattialaattoineen ja 60-90-luvun musiikkeineen ja Venetian Grand Ballroomin, jonka tanssilattia oli täynnä ahistelevia maahanmuuttajia ja musiikki molemmille täysin tuntematonta jumputusta - lisäks pelkästään miljoona VIP-sviittiä mihin meillä ei ollu asiaa. Mutta oli kivaa joka tapauksessa.Pääsin testaamaan myös mun uusia kenkiä, mitkä saapu just sopivasti sinä päivänä. Oon jo pidemmän aikaa kuolannu kiilakorkoja ja varsinkin näitä nilkkuriyksilöitä. En kuitenkaan suostunu maksaa niistä yheksääkymppiä, kun en ollu varma tuleeko niitä sitten koko rahan edestä pidettyä, varsinkin täällä kun koko ajan pitää kävellä joka paikassa niin nää ei oo ehkä ihan ensimmäinen kenkävalinta. Tilasin sitten parilla kympillä amazonista.
Kaikki aina ylistää kiilakorkoja siitä, että niillä voi koko päivän mennä ilman, että jalkoja alkaa pakottaa... en mä vaan huomannu sitä? Mun piti kesken illan vaihtaa balleriinoihin, kun mun jalkoja särki niin kauheesti. Voiko siitä sitten syyttää niitä miljoonia portaita ja tanssimista, vai missä vika?

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

bonfire night


Omaakuvaa, ihan vaan sen varalta jos ootte unohtanu miltä näytän. En oo värjänny hiuksia, lainakamera on vaan superhieno. Tekis kyllä mieli rynnätä kampaajalle, mut en uskaltanu tehä sitä ees Varkaudessa, kun en luottanu niiden matikkapäähän...
5. marraskuuta, täälläpäin juhlitaan jotain 1600-luvulla tapahtuneen ruutisalaliiton vuosipäivää. En ollu itekään kuullu kyseisestä juhlapäivästä aikasemmin, mut kun kaupat alko täyttyä raketeista ja kadut tapahtumien mainoksista, niin pitihän se ottaa selvää. Wikipedian avulla sivistin itteeni, jos jotain kiinnostaa niin tänne päin.
Oltiin aikasemmin uuden suomalaisystäväni, Eiran, kanssa sovittu pyhittävämme tän Lauantain Camdenille, mutta tehtiin suunnitelman muutos ja päätettiin osallistua Battersea Parkin tapahtumaan. Ensin töistä päästyäni oottelin Eiran saapumista Chelseaan, josta kipitettiin lounaalle mun siskon suosittelemaan kahvilaan.

Eiran tomaatti-basilikakeitto ja mun sieni-kikhernekeitto. Mun keitto oli vähän turhan sienistä, vaikka niistä tykkäänkin. Toi leipä oli kyllä superhyvää!
Sit kulutettiin aikaa Peter Jonesissa, ja oikastiin jotain luksusliikekatua (chanel, dior, versace, bvlgari,.. mihinkään ei uskallettu astua) moikkaa Harrodsin jouluvaloja ja näyteikkunoita.

Peter Jonesilla ei oo ainakaan lamppuja säästelty..


Ainut ei-heilahtanu kuva harrodsin ikkunoista, mur.

Kierelyn jälkeen suunnattiin kohti Battersea Parkia, matkalla käytiin ostamassa vielä eväitä, kun kaikki olis kuitenkin ollu siellä ihan ylihinnoteltua. Minikokoinen briejuustokuutio on maailman hienoin keksintö, sanonpahan vaan!
No, kun kerran oltiin ajoissa päätetty mennä niin siellä sit istuttiinkin tyhjänpanttina pimeessä palelemassa. Ei löydetty odotettuja toffeeomenoita niin jyrsittiin sit vaan minijuustoja ja leipiä pummeina istuen muovipussien päällä. Mut seura oli hyvää, kokko lämmitti ja ilotulitukset on aina nättejä, vaikka pakosti siinä miettii paljonkohan rahaa sitä taas räjäytellään.