torstai 29. maaliskuuta 2012

Good day, Finland.

Ajattelin koota pikaiseen ennen sukuloimista jotain kuvia mitä oon Suomenmaalla ehtiny näppästä eilen postattujen lisäksi. En tiedä millon saan jotain tämän sisältörikkaampaa postattavaa aikaseksi. Mulla on kyllä joitakin mielessäni..

Olin Pääkaupunkiseudulla lauantaista maanantaiaamuun. Ehdin viettää aikaa perheen ja kavereiden seurassa siellä suunnassa. Unohdin aina kameran olemassaolon, kun keskityin vaihtelemaan kuulumisia. En olis muistanu ollenkaan, ellei Anna olis muistuttanu vähän väliä ottaa kuvia meidän ruuista.
 Käytiin Annulin kanssa jakamassa slushie.
Maanantaiaamuna ennen junan lähtöä isä vielä ajelutti mua ympäri Helsinkiä ja pääsin ihastelemaan auringonnousua ja merta.
Liityin myös massaan ja ostin junaan matkalukemiseksi Nälkäpelin, koska toinen sitä varten varattu kirja läheni loppuaan. Tää on mulla vieläkin kesken ja täytyy myöntää, että on ollu mielenkiintonen. Vaikka en voinukkaan ensin lakata ajattelemasta, miten Battle Royalemainen se on. Pitää raahautua leffateatteriin lähipäivinä, kunhan tästä kirjasta nyt selviää ensin.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Beautiful Skin

Kävin tänään pitkästä aikaa nauttimasta aurinkoisesta ulkoilmasta ja keskipäivän liikenneruuhkasta. Kävin Notting Hillissä ja Kensington High Streetillä ostamassa tarpeellista tavaraa ja jotain Suomeen vietävää sekä hypistelemässä ihanaa krääsää mihin ei oo varaa tai tarvetta.
Päivän look. Pitkästä aikaa suorempi tukka, ettei aina näytä ihan samalta näissä blogikuvissa.
Mulla on tänne tulosta saakka ollu metsästyksessä täydelliset ihonhoitotuotteet ja oon lähteny kokeilemaan niitä sarjoittain. Tää tänään mukaan napattu No7 Beautiful Skin -kolmikko on nyt toinen, mitä testaan. Eka tutkiskeltavana oli Nivean Daily Essentials -sarja. Olin aikasemmin käyttäny niiden puhdistusgeeliä ja se oli mun suurin rakkaus, mutta voiteet ei osoittautunu yhtä hyviksi. Nyt en enää ees löydä sitä typerää puhdistusgeeliä mistään, vaikka tänäänkin astelin Bootsiin se mielessäni. Tässä välissä käytin vielä Simple-merkkistä puhdistusgeeliä, mistä en myöskään tykänny. Mun iho alko jostain näistä nyt sitten kapinoimaan näppylöillä ja kuivumalla, joten nyt niiden loppuessa onkin merkin vaihdon paikka.
Mun opiskelijan lompakolle tää on suhteellisen hintava vaihtoehto, mutta Boots tarjoaa maailman hienoimpia alennuksia. Nyt kaikki No7 tuotteet oli kolme kahen hinnalla. Kassasetä kysy vielä, onko mulla alennuskuponkia. Vastasin kieltävästi, mutta kassasetä oli mukava ja sanoi "No, mä laitan sen alennuksen sulle tähän". Siinä lähti hinnasta vielä vitonen. Näille tuli hintaa siis yhteensä £21. En malta oottaa, et pääsen hylkäämään noi Niveanloput matkan varrelle Suomeen ja testailemaan näitä!

Nyt unta ja huomenna pirteänä Englannin luetun ymmärtämisen kokeeseen.

moro.gif

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Vapaa maanantai

Päätin tänään ottaa vähän vapaata koneella istumisesta ja tehdä koulutehtäviä ulkona. Ulkona oli ihanan lämmin ja aurinkoista, niin oli mukava kävellä koko matka. Mun piti käydä ostamassa toppi ja vähän koristelutarvikkeita perjantain näyttöpäivää varten. Kuinka ollakaan mukaan tarttu taas kaikkee muutakin, suurin osa ei mitenkään kiinnostavaa, mitä voisi laitella tänne näytille.
Ei yhtään huvita.. Mun asu oli muuten niin väritön ja koruton, että piristin ilmettäni macin oranssinpunasella huulipunalla. Näinollen otin sit rauhallisemmin silmämeikin kanssa.
Tajusin aamusella huulimeikkikokoelmaani kaivellessa et omistan pelkästään tummia punaisia ja pinkkejä huultenrajauskyniä. Ajattelin ostaa vähän neutraalimman, mikä menee sitten niiden loppujen punienkin kanssa.
Huomasin myös, että nykyinen meikkivoiteeni, Revlonin ColorStay, on pian loppumaisillaan. Seuraajaksi nappasin mukaani Revlonin PhotoReady-meikkivoiteen. Toveri Anna, joka myöskin aloitti bloggaamisen tässä hiljattain ja kirjoittaa mukavista opettavista meikkihömpötyksistä - käykää kurkkimassa, on suositellut tätä joka kerta, kun meikkivoiteet on noussu esiin keskustelussa. Vihdoin pääsen testaamaan!
Kaiken ostelun jälkeen olin väsynyt ja nälkäinen, joten iskin uuniin vihreällä pestolla vuorattua kanaa ja täytteeksi lisäsin siivun brieä, nam! 

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Hiushistoriaa II

2009 loppuvuodesta päätin vaihtaa taas kaksiväriseksi, eli oma väri vaihtui ruskeaksi. Vaalensin sitten pari vanhaa pidennystä blondiksi ja iskin niitä halutessani sinne väliin. Nämä mulla kestikin kaauan, ja oli päässä tätä blogiakin aloittaessa. Kävin rankkaa taistelua mielessäni siitä, pidänkö otsatukkaa vai en.
Kesä tuli, pidennykset kuoli ja uudet klipsit ulottukin jo lantioluuhun sitten. Väri vaaleni (taas. Sit voidaan miettiä miks mun hiukset on niin huonossa kunnossa). Aloittelin otsatukan poiskasvatusprosessia.
Kuinka ollakaan juhlin seuraavia synttäreitäni taas brunettena, enkä sen jälkeen oo palannu vaaleeseen enää. Näin mentiin vuosi, tosin pidennykset lyheni, väri haaleni, otsatukka kasvoi pois tieltä ja juurikasvu teki valloituksen.
Seuraavan kerran värjäsin hiukset siskoni häihin viime kesänä. Se oli se paljon hehkuttamani paras kampaamokokemus.Tummanruskea väri, alla oli vähän vaaleampia raitoja, mitkä näky kivasti silloin, kun veti hiukset edestä taakse kiinni. Veljen vaimolta ostin pidennykset ja värjäytin nekin siinä samalla, meni kyllä rahaakin sen verran, että lopputuloksen oli oltava hyvä. Hyvähän se olikin, tän vuodeen alkuun näillä.
Viimeisimpänä, juuri ennen onnettumuuttani Tammikuun lopulla, sisko laittoi mun päähän punertavan tummanruskean värin, mikä mulla on haalistuneena päässä tälläkin hetkellä. Pientä sivuotsarin tynkästä sain myös, vaikka sitä ei juurikaan erota. Mun oli tarkotus saada siskon vanhat pidennykset käyttöön siinä samalla, mutta ne vaan hävis jonnekin. Värjäsin sitten aikasemmat pidennykset, ja kyllä näin on ihan hyvin pärjätty.


Tähän päättyy hiushistoria 2007-2012. Seitsemäntoista hiustyyliä oon tällä välillä käyny läpi. Seuraavia varten mulle on pidennykset ja väriä tulossa postissa. Ajattelin pitää sen yllätyksenä toistaiseksi. Sen verran voin vihjasta, että tästä yksvärisyydestä oon hankkiutumassa taas eroon, hah.

Hiushistoriaa I

Oon nyt taas kyllästynyt tähän tasaväriseen reuhkaan, joten uudet hiukset on tulossa piakkoin, luultavasti sen jälkeen kun olen ens kuun puolella selvinny Suomesta takasin. Ajattelin eilen iltani kuluksi väsätä tämän pitkään mielessäni muhineen postauksen hiustyyleistäni vuosien varrelta. Kaikkia kuvia blogger ei antanu mun ladata tähän yhteen, niin pitää jakaa kahteen osaan. Vanhimmat kuvista löytyy vanhasta blogistani ja saattavat sisältävät typeriä poseerauksia sekä järkyttää syvästi niitä, jotka ei oo mua niihin aikoihin nähneet.

Tässä lähtökohta, hieno koulukuva Elise 13vee, tylsä ja mitäänsanomaton - mutta voi miten pitkä - kuontalo.  Toi on varmaan pisin tukka mitä mulla on elämässäni ollu... Hyst hiljaa te, joilla viikossa kasvaa metrin ja parhaillaan istutte latvojenne päällä. Yhtään en oo tuosta muuttunu ja niin! Kasiluokkaan alkuun asti värjäilin hiuksiani, niinkun normaalit ihmiset. Kokeilin eri ruskeita ja punasia, välillä raitojakin. Niinkun normaalit lapset tekee. Vuonna 2007 iski ernuus ja pitihän se sitten hiustenkin avulla viestittää kun nyt ollaan niin uniikkeja.
Eka erikoisempi oli pelkästään vaaleita (keltasia) länttejä sinne tänne. Pistin äidin vaan joku kaunis päivä värjäämään näitä, sen jälkeen kun kampaaja oli leikannu mun hiukset ihan liian lyhyiksi.
Myöhemmin satunnaiset pienet läntit vaihtui yhteen isoon vaaleaan (keltaiseen) länttiin keskelle päätä ja ruskea tummemmaksi. Näissä viihdyin itse asiassa aika kauankin... kunnes päätin tarttua mustaan hiusväripurkkiin vuoden vaihtuessa. Ei. Enää. Koskaan. 
Oli tosi hyvä idea värjätä läntistä keltasuutta pois ja loput mustalla yhtäaikaa. Kuinka ollakkaan värit sekottu päässä ja tulos oli sininen läntti ja muuten musta. Hyvä. Tosi hieno. Sitten emoilin aikani mustasinisine hiuksineni ja väri haalistu sen minkä kerkes. En tietenkään koskaan värjänny sitä takasin siniseks, kun se väri ei ollu hakusessa alunperinkään, eli kuljin sit hyvän aikaa päässäni vihreen-harmaan-ruskee-läntti.
Sit vissiin ekaa kertaa sen kamalimman kampaamokokemuksen jälkeen uskaltauduin toiselle kampaajalle, leikkautin tasasen otsatukan. Haalistunut sini-harmaa-vihree-ruskee väri sai kyytiä ja tilalle tuli takaisin alkuperäisen idean mukaan rakas vaalea läiskä. Lisäks olisin halunnu pari suortuvaa tuolta niskasta vaaleeks, mut eihän ne tietenkään mustasta ruskeaa pidemmälle vaalentuneet.
Yläasteelta selvittyä teki mieli repästä taas kokeilla jotain uutta. Olin kauan katsonu kateellisena porukan pinkkejä hiuksia, mut päätin kuitenkin olla laittamatta sitä omiin hiuksiin kateltuani aikani sen sinisen haalistumista. Kampaajalla oli onneks ratkaisu tähän ja astuin sitten kampaamosta pihalle hipelöiden uusia, elämäni ensimmäisiä pidennyksiä. Nää oli teippejä ja pihi kun olin jo silloin, niin en käyny huoltamassa niitä tai hankkinu niitä tarpeeks, et ne olis näyttäny ees vähän paremmilta. Hiukset tietysti katkeili ja näytti lopulta aika kamalilta, kun ne sitten irrotettiin.
Irrotuksen yhteydessä näytin kampaajalla sen aikaisen lempparivokalistin kuvaa ja sanoin, että näin leikataan. Typerästi tehty. En oo koskaan tykänny lyhyistä hiuksista, koska en osaa laittaa niitä. Muistan, kun mulle leikattiin pienenä aina hirvee potta mikä yletty just ja just korvien alle ja kadehdin kaikkia pitkähiuksisia tyttöjä. Mutta "pitihän se kokeilla". Väriks tuli vaaleenruskea.
Eipä kauaakaan kun turvauduin taas teippipidennyksiin, tällä kertaa hankin niitä sitten vähän enemmän ja visa vinkui. Vaalensin hiuksia vielä pari astetta blondeihin pidennyksiin sopivimmaksi.

Yksivärisyys alko taas parin kuukauden jälkeen kyllästyttämään ja kolusin kylppärin kaappeja uuden lookin toivossa. Värväsin äitin leikkaamaan mulle pikaisesti hassun ernuotsatukan ja värjäsin sen puoliks tummanruskeella. Tätä lookia pysty helposti kyllästyessä myös muokkaamaan, kun vaan heitti otsatukan eri suuntaan. Nää päässä olisin viihtyny pidempäänkin, mut kun menin kampaajalle poistattamaan kulahtaneita pidennyksiä ja leikkaamaan ylikasvanutta otsatukkaa takaisin muotoonsa - kuinka ollakaan mun hiukset oli pilalla. Taas.
Kampaajan leikkaamaa v:n muotoista otsatukkaa en kestänyt ehkä tuntiakaan, kun jo saksin sen itse tasaisemmaksi. Värikin vaihtui siinä samoihin aikoihin kesää kohden vaaleammaksi. Seuraavat pidennykset olikin sit jo ekat klipsit. Näyttääpä normaalilta noiden muiden kuvien jälkeen, hohhohhoo..




Part II luvassa toivottavasti piakkoin, kunhan ensin edistyn vanhojen haikailun sijaan vaikka koulutehtävissä, mitä ens viikolle pitää tehä. Pitää myös hoitaa juttuja Suomea varten. Oon siis menossa kolmen viikon pääsiäislomallani Suomeen kahen viikon päästä ja oiii tätä intoa, kun näkee taas ihmisiä ja pääsee syömään äidin ruokaa!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

boomshakalaka

Tänään oli taas hyvä syy laittautumiseen, kun kävin fysiossa ja moikkaamaan siskoa mokkapalakakun kera. Kamerasta kyllä loppu patterit ennenkun pääsin ulko-ovelle, mutta ehdin nappasta pari kuvaa päivän naamarista.
Syötiin oikein maittava sushipäivällinen japanilaisittain lattialla tyynyillä istuen. En tiiä mikä siinä on, etten osaa olla näyttämättä järkyttyneeltä hamsterilta toisten ottamissa kuvissa. Poskipussit täynnä sushia taas omnomnom.
Viimeaikoina on ollu niin kovin surullista, kun oon kyllästyny lähes kaikkeen iTunesistani löytyvään musiikkiin ja idästäkin iskee aina samanlaisia biisejä ja massatuotantouutuusbändejä, mut luojalle kiitos bigbangin comeback sisältää ainakin yhden biisin, mikä sekoittaa täysin mun sisäisen pienen fanitytön pään. Niitä eka tulleita balladeja mun piti hetki sulatella, mutta kyllä niitäkin nyt kuuntelee ihan tyytyväisenä.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

spämmiprinsessa

Kävin tänään Notting Hillissä hyvästelemässä Eiran, joka lähtee takaisin Suomeen. Eli pääsin taas laittautumaan tuntikausia aamulla, jipii! Just ennen lähtöö oottelin vielä ruokaa uunista ja pyykkejä koneesta, joten pari facebookkilaista joutui kärsimään tylsistymisestäni, kun lähettelin niille ihania kuvia itsestäni.

En yleensä innostu kausiväreistä, minähän tykkään mistä väristä haluan ihan millon haluan. Mutta nyt kevät on täynnä niin kivoja pastellisävyjä. Haalin ennen onnettomuuttani kaappiin tuon iihanan mintunvihreän lörttöpaidan, mikä webkamerani mukaan on sininen. Se samainen paita päälläni sitten kaaduin ja ambulanssimiehet leikkeli sitä. Kuljetin saksitut vaatteet mukanani Suomeen äitille räätälöitäväksi ja tämä oli ainut pelastettavissa oleva. Tänään se pääsi pitkästä aikaa päälle ja meikin piti tottakai sopia sävyyn.
Terkkuja niille, jotka säikähti aikaisempaa kommenttiani eBaysta tilastusta 168 värin nimettömästä paletista, että kyllä sillä (ja photarilla) tämän tasoisia meikkejä saa aikaan. Ite petyin vaan siihen pigmentinpuutteeseen, esimerkiksi oon huomannu kun yrittää häivyttää reunaa niin melkein koko väri häviää. Mutta jos ei oo kauheen dramaattinen lopputulos hakusessa, niin se on ihan hyvä hankinta, eikä hintakaan ole paha. Hyvä aloituspaketti meille, jotka pelkää käyttää värejä.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Pihin laiskiaisen alaripset

Ihana Lauantai! Iski meikkaus-, kiharrus- ja pukeutumisinspiraatio kaikki samaan syssyyn. Ei ollu kiire mihinkään, mutta silti olin menossa siskon luona käymään hakemassa joitain tavaroita. Aamulla sitten kattelin vähän muumeja ja laittauduin tuntikausia. Kyllä, tälläsiä päiviä sais olla enemmänkin viikossa.

Päätin sitten kuvailla teille myös ratkaisuni ikuisuuden mieltäni kalvanneeseen alaripsi-ongelmaan. Niinä harvoina päivinä kun tekoalaripsiin törmää kaupassa, ne on aina niin kamalan luonnottoman näkösiä. Eihän tässä mitään rain-lookia olla hakemassa! Ja koska osaan välillä olla melkoinen pihi, en suostu maksamaan luonnollisemmista Japanilaisista tekoripsistä lähemmäs kahtakymppiä. En oo vielä mestaroinu myöskään muiden ripsien muokkaamista kyseiseen tarkoitukseen, joten piti keksiä jotain muuta ja tässä tulos. Ja ei, en ole ensimmäinen maailmassa, joka tämän on keksinyt.
Päivän silmämeikki ripsirumbaa vailla.
Ripsiväriä myös alaripsiin.

Ohue(hko)lla siveltimellä ripsiin mätsäävää luomiväriä.

Sillä piirrellään "ripsiä" haluttuihin kohtiin.

Itse iskin vielä yläripset tasottamaan. 
Näyttäähän ne sentin päästä piirretyiltä, mutta kaukaa näyttää varmasti samalta kun olis puol päivää tapellu niitä ostettuja ripsiä paikoilleen.
Tänään meikin inspiraationa toimi nuket ja oi-niin-nätit pisamat. Piti tökkiä itelle feikkipisamia, kun mulla ei oo tarpeeks paljon tai tarpeeksi näkyviä, bohoo :( Niin tehtiin aina pikkunoitina virpomispäivänä.

Että sellasia opiskelijan budjettimeikkivinkkejä tänään, toivottavasti edes joku kokee tarpeelliseksi!

torstai 1. maaliskuuta 2012

Heräteostoksia

Matkasin kouluun aamulla täynnä energiaa, mutta vastassa olikin vain joukko vihaisia ihmisiä mutisemassa, kuinka opettaja kehtaakin valittaa heille myöhästelystä ja on itse aina myöhässä. Vartin päästä käytiin kyselemässä opettaa ja saatiin selville, ettei hän ole edes saapunut kouluun, saati ilmoittanut poissaolostaan. Meillä olis ollu toisen opettajan tunteja iltapäivästä, mutta se sääli meitä niin, että päästi meidät kokonaan kotiin, niin ei tarvinnu palloilla neljää tuntia.

Kävin sitten joutaessani kiertelemässä viereistä kauppakeskusta ja mukaan tarttuikin jotain. Mikä siinä on kun aina silloin kun ei olisi juuri ollenkaan ylimääräisiä varoja, alkaa kamalasti houkuttaa ostaa kaikkea mitä käsiinsä saa? Näistäkin tosin suurin osa täysin turhia, mutta onneksi ei ollut kallista.



Tuoksukynttilöitä. Sillä näitä saa vielä polttaa, kun on pimeetä iltaisin (täälläpäin on pimeää öisin ympäri vuoden)! Tosin repiessäni muoveja noiden ympäriltä tajusin, et eihän mulla oo mitään millä niitä sytyttää. Aikasemman kämpän hellaa varten ostettu sytkärikin jäi muuton välissä siskolle.


Viiksimuki, en voinu vastustaa!


Ruskea laukku, koska oon ikuisuudet miettiny ostanko vai enkö osta. Nyt ostin, vähän liian ison ehkä. No, jos tohon menis koulukirjat vaikka.

Katoin kaikkee muutakin mukavaa, mutta sitten iski piheys ja juoksin bussiin karkuun houkutuksilta. Paljon kaikkee mitä tarviis/tekis mieli ostaa, mut tän kuun varoilla ei vielä onnistu. Kattelee sitten parin viikon päästä.



Viikkoja teki kamalasti mieli mokkapaloja ja leipominenkin tyssäs monesti johonkin ainesosan puutteeseen, mutta eilen vihdoin sain niitä väännettyä. Kovin latteita sellaisia tosin. Maistuu oikealta kuitenkin.