lauantai 10. maaliskuuta 2012

Hiushistoriaa I

Oon nyt taas kyllästynyt tähän tasaväriseen reuhkaan, joten uudet hiukset on tulossa piakkoin, luultavasti sen jälkeen kun olen ens kuun puolella selvinny Suomesta takasin. Ajattelin eilen iltani kuluksi väsätä tämän pitkään mielessäni muhineen postauksen hiustyyleistäni vuosien varrelta. Kaikkia kuvia blogger ei antanu mun ladata tähän yhteen, niin pitää jakaa kahteen osaan. Vanhimmat kuvista löytyy vanhasta blogistani ja saattavat sisältävät typeriä poseerauksia sekä järkyttää syvästi niitä, jotka ei oo mua niihin aikoihin nähneet.

Tässä lähtökohta, hieno koulukuva Elise 13vee, tylsä ja mitäänsanomaton - mutta voi miten pitkä - kuontalo.  Toi on varmaan pisin tukka mitä mulla on elämässäni ollu... Hyst hiljaa te, joilla viikossa kasvaa metrin ja parhaillaan istutte latvojenne päällä. Yhtään en oo tuosta muuttunu ja niin! Kasiluokkaan alkuun asti värjäilin hiuksiani, niinkun normaalit ihmiset. Kokeilin eri ruskeita ja punasia, välillä raitojakin. Niinkun normaalit lapset tekee. Vuonna 2007 iski ernuus ja pitihän se sitten hiustenkin avulla viestittää kun nyt ollaan niin uniikkeja.
Eka erikoisempi oli pelkästään vaaleita (keltasia) länttejä sinne tänne. Pistin äidin vaan joku kaunis päivä värjäämään näitä, sen jälkeen kun kampaaja oli leikannu mun hiukset ihan liian lyhyiksi.
Myöhemmin satunnaiset pienet läntit vaihtui yhteen isoon vaaleaan (keltaiseen) länttiin keskelle päätä ja ruskea tummemmaksi. Näissä viihdyin itse asiassa aika kauankin... kunnes päätin tarttua mustaan hiusväripurkkiin vuoden vaihtuessa. Ei. Enää. Koskaan. 
Oli tosi hyvä idea värjätä läntistä keltasuutta pois ja loput mustalla yhtäaikaa. Kuinka ollakkaan värit sekottu päässä ja tulos oli sininen läntti ja muuten musta. Hyvä. Tosi hieno. Sitten emoilin aikani mustasinisine hiuksineni ja väri haalistu sen minkä kerkes. En tietenkään koskaan värjänny sitä takasin siniseks, kun se väri ei ollu hakusessa alunperinkään, eli kuljin sit hyvän aikaa päässäni vihreen-harmaan-ruskee-läntti.
Sit vissiin ekaa kertaa sen kamalimman kampaamokokemuksen jälkeen uskaltauduin toiselle kampaajalle, leikkautin tasasen otsatukan. Haalistunut sini-harmaa-vihree-ruskee väri sai kyytiä ja tilalle tuli takaisin alkuperäisen idean mukaan rakas vaalea läiskä. Lisäks olisin halunnu pari suortuvaa tuolta niskasta vaaleeks, mut eihän ne tietenkään mustasta ruskeaa pidemmälle vaalentuneet.
Yläasteelta selvittyä teki mieli repästä taas kokeilla jotain uutta. Olin kauan katsonu kateellisena porukan pinkkejä hiuksia, mut päätin kuitenkin olla laittamatta sitä omiin hiuksiin kateltuani aikani sen sinisen haalistumista. Kampaajalla oli onneks ratkaisu tähän ja astuin sitten kampaamosta pihalle hipelöiden uusia, elämäni ensimmäisiä pidennyksiä. Nää oli teippejä ja pihi kun olin jo silloin, niin en käyny huoltamassa niitä tai hankkinu niitä tarpeeks, et ne olis näyttäny ees vähän paremmilta. Hiukset tietysti katkeili ja näytti lopulta aika kamalilta, kun ne sitten irrotettiin.
Irrotuksen yhteydessä näytin kampaajalla sen aikaisen lempparivokalistin kuvaa ja sanoin, että näin leikataan. Typerästi tehty. En oo koskaan tykänny lyhyistä hiuksista, koska en osaa laittaa niitä. Muistan, kun mulle leikattiin pienenä aina hirvee potta mikä yletty just ja just korvien alle ja kadehdin kaikkia pitkähiuksisia tyttöjä. Mutta "pitihän se kokeilla". Väriks tuli vaaleenruskea.
Eipä kauaakaan kun turvauduin taas teippipidennyksiin, tällä kertaa hankin niitä sitten vähän enemmän ja visa vinkui. Vaalensin hiuksia vielä pari astetta blondeihin pidennyksiin sopivimmaksi.

Yksivärisyys alko taas parin kuukauden jälkeen kyllästyttämään ja kolusin kylppärin kaappeja uuden lookin toivossa. Värväsin äitin leikkaamaan mulle pikaisesti hassun ernuotsatukan ja värjäsin sen puoliks tummanruskeella. Tätä lookia pysty helposti kyllästyessä myös muokkaamaan, kun vaan heitti otsatukan eri suuntaan. Nää päässä olisin viihtyny pidempäänkin, mut kun menin kampaajalle poistattamaan kulahtaneita pidennyksiä ja leikkaamaan ylikasvanutta otsatukkaa takaisin muotoonsa - kuinka ollakaan mun hiukset oli pilalla. Taas.
Kampaajan leikkaamaa v:n muotoista otsatukkaa en kestänyt ehkä tuntiakaan, kun jo saksin sen itse tasaisemmaksi. Värikin vaihtui siinä samoihin aikoihin kesää kohden vaaleammaksi. Seuraavat pidennykset olikin sit jo ekat klipsit. Näyttääpä normaalilta noiden muiden kuvien jälkeen, hohhohhoo..




Part II luvassa toivottavasti piakkoin, kunhan ensin edistyn vanhojen haikailun sijaan vaikka koulutehtävissä, mitä ens viikolle pitää tehä. Pitää myös hoitaa juttuja Suomea varten. Oon siis menossa kolmen viikon pääsiäislomallani Suomeen kahen viikon päästä ja oiii tätä intoa, kun näkee taas ihmisiä ja pääsee syömään äidin ruokaa!

2 kommenttia:

  1. haha good old ernu times.... noi pinkit oli ylisöpöt!! :3 mut hei sulla on nykyään ihan täydelliset hiukset ♥

    VastaaPoista
  2. stina; niinkö? mun mielestä nää on taas vaihteeks tylsät yksväriset :D

    VastaaPoista