sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Things I miss from Finland

Pitkän mietinnän jälkeen päätin tulla ja pyhittää sunnuntai-iltapäiväni näpytelläkseni tämän toisen kahdesta suunnitelemastani merkinnästä. Jossain hamassa tulevaisuudessa tulen kirjoittamaan myös siitä, mitä tulen täältä ikävöimään.. Ehkä. Tämä merkintä tulee nyt kuitenkin olemaan niistä ihanista suomalaisista asioista, mitä ikävöin eniten perheen ja kavereiden ohella.

Alotetaan nyt vapun kunniaks vaikka siitä, että täällä ei juhlita vappua ollenkaan. Se on kovin surullista, koska sima on hyvää ja munkkejakin sais syyä ihan luvan kanssa. Olin jo valmis tekemään simaa itse, mutten oo vieläkään törmänny tuorehiivaan. 
Juhannuksenkin missaan.

Suomalaiset karkit ja suklaa. Ufokarkit. Mariannet. Lauantaipussin autokarkit. Punssinapit. Hot&sour turkinpippurit..! Nyt mulla oli suomenreissun jälkeen vähän karkkivarastoja mut se on yllättäen huvennut hurjaa vauhtia.



Mä en tiiä mikä siinä on, mut nää ei oo vieläkään keksiny xylitolin hienoutta. Mä en oo kertaakaan törmänny hammastahnaan, pastilleihin tai purkkaan missä hehkutettais xylitolia samalla tavalla kun suomessa. Eikä ainakaan mun käyttämässä hammastahnassa oo sitä ollenkaan.

Ruisleipä. Sitäkin hilasin Suomesta just mukaani, mut viimesiä viedään tässäkin. Ainanen paahtoleipä nyt vaan kyllästyttää ja ruisleipä on hyväää.

Karjalanpiirakat. Onneks äiti tuli käymään ja leipo täällä meille satsin. Söin tosin nekin jo pois, voi voi.

Viili, rahka, piimä ynnämuut hapanmaitotuotteet. Ei löydy.


Kunnon suihkut, missä vettä tulee sopivalla paineella just sen lämpösenä mitä tarvii eikä lopu kesken. Myöskin se maailman paras (eli se normaali) vesihana, mitä täällä ei vanhemmissa taloissa (kuten tässä) ole. Inhottavaa, kun on kaks hanaa ihan liian kaukana toisistaan, mistä toisesta tulee kiehuvaa ja toisesta jääkylmää vettä.

Mistä päästäänkin seuraavaan, nimittäin kunnon kämpät. Vaikka ootkin köyhä opiskelija, saat yleensä suht.tilavan, lämpimän ja siistin asunnon. Mä maksan täällä melkein neljäsataa euroa pikkusesta kylmästä huoneesta jaetussa kämpässä, missä on kaikenlisäks tää hemmetin kokolattiamatto. Nii.


Sauna. Mä en oo päässy saunaan sitten viimekesän, vaikka oonkin suomessa kahesti sen jälkeen käyny. Ekalla kerralla oli kipsi ja tokalla haava tulehtunu, eikä tullu ees mahollisuutta. Täällä kuulemma on joissain uimahalleissa saunoja, mutta niitä ei edes lämmitetä kunnolla. Mitäköhän ne tuumais jos menis sinne ilkosillaan koivunoksakimpun kanssa itseään hakkamaan...

Pienen ikuisuuden ois myöskin maistunu leipäjuusto lakkahillon kera!


Siinäpä ne päällimmäiset tais ollakin. Kuvat tarjosi google. Nyt jään oottamaan et joku säälii mua tarpeeks lähettääkseen mulle ufokarkkeja!

torstai 26. huhtikuuta 2012

Alelöytöjä

Kävin tänään turhan pitkällä lounastauolla kurkkaamassa viereisen ostoskeskuksen tarjontaa. Mulla on viimesen kuukauden ajan pyöriny mielessä tietyt vaatekappaleet, mitä ois mukava omistaa ja löysinkin siitä listasta muutaman - ja vielä new lookin alerekeistä! New look on yks mun lempparikaupoista täällä, lähinnä sen takia et niillä on ihan uskomattoman kivoja ja halpoja kenkiä. Muunmuassa joulun jälkeisistä aleista ostin kolmet ihanat ylikorkeet korkkarit (jotka oon unohtanu jakaa täällä ja nyt oon ehtiny jo lennättäny ne suomeen) yhteensä £30.

Musta kauluspaita, mitä oon etsinytkin. Ainut huono puoli tässä on se, et tää on liian lyhyt esim. tungettavaks housuihin, eikä isompi kokonen ollu yhtään pidempi.

Todella epäedustava kuva puuteripinkistä dip back-hameesta. Oon jo kauan miettiny et mun olis aika opetella tykkäämään maxihameista uudelleen sitten ala-asteen. Tää on sit tällänen mukava välimuoto, mitä oon myös ihastellu. En oo ihan varma oliko tää hitti vai huti hankinta, pitää selvittää.

Kukkapanta, koska se on söpö, sopii uuteen hameeseen ja mulla ei ollu tällästä vielä. Mietin tosin jälkeenpäin, et olis pitäny ottaa joku violetteihin latvoihin sopivampi väri. Pitää vaan opetella käyttämään näiden uusien hiusten kanssa muitakin värejä kun mustaa ja valkosta.

Paljon koruja. Oon kattonu tälläsiä kauluksia piristäviä yksilöitä jo pidemmän aikaa ja nyt sit innostuin ostelemaan, kun oli vaan kaks puntaa kappale.

Mulla olis vielä joululahjaks saatu Westfieldin lahjakortti käyttämättä, kun vaan sattuis sopiva vapaapäivä et pääsis koko päiväks sinne pyörimään rauhassa, jos vaikka löytyis loputkin mielessä pyörineet vaatteet ja asusteet.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Don't call me that!

Tulin äsken siskon luota ja ruokakaupasta kotiin valmistautumaan kouluunlähtöön kahdeksi. Matkasin puolet matkasta bussilla ja aattelin siinä sitten istuessani, että voisin jakaa blogissa tän brittien kummallisen tavan puhutella muita ihmisiä. Ettei tää blogi ois ihan pelkkää "tätä söin tänään" ja "tältä näytin tänään" postauksia.

Oottaessani kyseistä bussia olin nousemassa ensin väärään bussiin ja siinä ihmetellessäni noin 50-vuotias mieshenkilö huikkas mun takaa "That's 220, love". Tähän törmää päivittäin, jos jalallaan ulos astuu. Koulussa kaikki, myös ne, jotka eivät yleensä toisilleen puhu, kutsuu toisiaan nimellä "babe" tai "love". Opettajat käyttää oppilaista myös nimitystä "sweetheart". Mä en oo vieläkään kaheksan kuukauden jälkeen sisäistäny tätä tapaa. En tietääkseni edes ekan vuoden seurustelun aikana kutsunu poikaystävääni samanlaisilla hellyttelynimillä - miks kutsua tuntemattomia ihmisiä niin?
Ei siinä mitään, onhan se ihan hellyyttävä tapa, mutta itelläni lähinnä aiheuttaa kylmiä väreitä.

Toinen on mm. yliystävälliset tarjoilijat ravintoloissa. Saatat olla vaikka "madam". Sairaalasta mulle tulee paljon kirjeitä, mitkä alkaa lähes poikkeuksesta "This pleasant lady..." sen sijaan, että alkais mun nimellä. Nää ei tosin aiheuta samanlaisia väristyksiä. Lähinnä miettii vaan, miten röyhkeän kuvan saattaa antaa itsestään välillä, jos vahingossa sattuu unohtaa yhenkin "please"n lauseesta.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle

Yritän välttää kampauksia, missä kaikki hiukset on kiinni ja takana. Tai vaikka joskus pidänkin, niin silloin vältän kameroita. Aattelen aina et mulla on kamalan iso pää, epätavallisen "ulkoneva naama" ja mun omista ohuista ja lyhyistä hiuksista ei paljoakaan loihdita. Sitten vielä käsi katkes, ettei varmasti jaksais itelleen väsätä kampauksia, jolloin pitäis käsiä pitää kauan ylhäällä. Toinen syy on pidennysten liikakäyttö. Pidennyksiä pitäneet varmaan ymmärtää, kuinka koukuttavia ne on. En usko, että minkäänlaiset pidennykset päivittäin käytettynä on mitenkään erityisen helliä hiuksille, joten oon päättäny edes osittain vieroittua niistä. Ei siis violetteja latvoja tai pitkää, paksua tukkaa tänään. 

Laiskuuttani päätin, etten millään jaksa suoristaa suihkun jälkeistä luonnontaipusaa pörröpäätäni ja mun on jo korkea aika oppia tekemään jonkinlaisia ponihännästä poikkeavia kampauksia itse itselleni. Loppujen lopuks mun letintekoyritykset vei kolme kertaa sen ajan, mitä tuttu ja turvallinen suoristaminen ois vieny. Yksinkertaisesti ranskalainen letti ja loppu käännetty letin sisään piiloon, koska se sojotti kummallisesti. Puolustuksekseni voin sanoa että 1. Ylläripylläri, toinen käsi on katkennut ja jumissa 90° kulmassa. 2. Mulla oli noin tunti aikaa syödä, meikata ja saaha jotain tehtyä hiuksille ennen töihin lähtöä. Mainittakoon tässä vielä, et herään kouluaamuina (työasu valmiina pöydällä, perus ponnari päähän ja vähän jos ollenkaan meikkiä, aamupalaks viiden minuutin mikropuuroa) kaks tuntia ennen bussin lähtöö. 3. Tohon päähän ei oo pistetty minkäänlaisia pörröisyyttä neutralisoivia aineita saati muutakaan, mikä olis auttanu noihin lenteleviin haiveniin. Olis pitäny joo.
Eihän tässäkään tosin oo kaikki hiukset takana, jätin ylikasvaneen sivuotsarin ja jotain haivenia ettei tulis ihan turvaton iso-ohimoinen olo. Mutta ettei kuulosta ihan liian itsesääliltä tämä, niin voin sanoa et olin kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen siihen nähden, että käsitin ranskalaisen letin tekniikankin vasta jokunen kuukausi sitten. Pystyin laittaa sotkuisuudenkin jo parin minuutin ulkonaolon jälkeen tuulen piikkiin. Mukavaa vaihtelua ja tuun vielä joskus hamassa tulevaisuudessa oppimaan laittaa omat hiukset siististi letille, uskokaa vaan.
Sunny Hill on yks niitä muutamia kpop ryhmiä minkä uudet julkaisut jaksaa kiinnostaa heti, kun sellanen youtuben tilattuihin ilmestyy. Preview pelästytti, biisi kummastutti ja nyt havahduin klikkaamasta replay-nappia kolmattakymmentä kertaa, woops.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Ruokatauko

Ajattelin tulla ilmottelemaan että elossa ollaan, leikkaukseen en tosin oo vieläkään päässy. Ihme venkslaamista on ollu koko touhu taas, "leikataan, ei leikata, leikataan, no ei leikatakaan..."

Ei mulla mitään kovin kummosta infottavaa ole, tässä viimepäivinä ootellu puheluita sairaalalta ja viettäny aikaa täällä olleen perheen kesken mm. syömällä.
Kanipastaa Jamie Oliverin ravintolassa.
Aitoa colaa. Ostin tänään myös saman merkkistä aitoa limonaadia. Siinä oli joku karmee jälkimaku, muuten hyvää.
Kuivattua mangoa snacksina. Yleensä kun oon ostanu kuivattuja mangoja tai muita hedelmiä, niissä on sellanen ällöttävä sokerikuorrutepinta, mut nää oli ihan 100% pelkkää hedelmää.  Hyvääää! Mutta makso £2,19 yks tollanen 100g pussi.

Tänään pakkailin äidin mukaan Suomeen vietäväksi jotain tavaroita, mitä en täällä enää tarvii. Siinä samalla heitin rähjäsiä parin punnan sisätossuja, käyttämätöntä markettikosmetiikkaa ja kymmeniä ylijääneitä joulukortteja roskiin ja päätin, että tätä ostelua pitää rajottaa. Mulla on enää kolme kuukautta jäljellä ja huolin jo nyt siitä, miten saan kaiken tän roinan Suomeen. Ei enää houkuttelevia, kalliita hajuvesiä, mielenkiintosia kirjoja saati sitten kenkiä, jotka sopis ihanasti mun ikiomaan kenkätelineeseen, joka mulla tulee vielä olemaan.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Back to London

Turvallisesti perillä Briteissä. Ei ollu yhtä itkunen tunnelma Helsinki-vantaalla kun viimekerralla. Johtui tietysti siitä, että nyt sain äidin mukaan♥ Ne nyt on täällä käymässä Tiistaihin asti.

Aamulla piti herätä heti kymmeneksi muhkean Englantilaisen aamiaisen voimin röntgeniin ja lääkärille tutkittavaksi. Selvisi siinä sitten, että joku lukuisista kyynärpäähäni asetetuista teräslangoista tököttää niin pahassa kohtaa, että se estää paranemisen ja haittaa liikkuvuutta. Se on leikattava uudelleen auki ja korjattava, luultavasti nyt seuraavana Maanantaina. Ei ole kuulemma suuri operaatio ja pääsen todennäköisesti kotiin heti sen jälkeen.

Kaikesta huolimatta on ihan mukavaa olla taas Lontoossa. Täällä on kevät jo niin pitkällä, ettei voi olla kun pirteä näin viimeisinä lomapäivinä.
Näin kaunis sää on ollut tämän aamun, vaikka mun ikkunasta näkyvä maisema ei oo kovin kummonen.  Kaikkien rumien ruskeiden kerrostalojen tyhjät takapihat, roskikset, ja mikä toi kuvassakin näkyvä kattohäkki edes on?!! 
Matkalaukku täytettiin Suomalaisilla herkuilla. Harmi, kun ei saanu maitotuotteita tuotua. Kuinka maistuiskaan maustamaton viili sokerin kera nyt. Söin sitä suomessa koko ajan ja siltä alkaa näyttääkin pikkuhiljaa.
En kestänytkään ajatusta kolmen tunnin lentomatkasta muista erillään istuen ilman mitään tekemistä. Astelin turvatarkastuksesta päästyäni lentokentällä sijaitsevaan kirjakauppaan ja ostin mukaani Top 10 hyllyltä ensimmäiseksi sijoittuneen kirjan. Vanhukset vähän kummasteli valintaa. Täytyy myöntää, että näin yleistiedottomana mulla ei ollu hajuakaan, miten huonot  oltavat Pohjois-Koreassa on. Oon vaan ajatellu, et siellä eletään normaalia elämää, mutta jostain syystä sulkeutuneena. Niin ne kirjat vaan opettaa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Viimestä viedään

Huomenna paluu Lontooseen. Neljän tunnin automatka, lentokentällä odottelu ja kolmen tunnin lento (ilman kirjaa!)... äh.
Ihana on ollu päästä näinkin pitkäksi ajaksi olemaan vaan kotosalla, näkemään perhettä ja kavereita, kattomaan läjäpäin leffoja, paijaamaan kissoja ja syömään parhainta kiinalaista ruokaa Varkauden Kauppakadulla. Oon saanu koulujuttujakin väsättyä ja oon siitä kovin ylpeä, sillä yleensähän se ei lomalla onnistu. Ens kerran mut näkeekin täälläpäin vasta Heinäkuussa koulun loputtua. Ikävä on jo valmiiks, vaikka eihän siihen oo kun kolme kuukautta.
Sain elämäni toisen muumimukin, uutuus nimeltään "mymmelin äiti". Äiti nappas sen mulle Lontooseen viemisiä ostaessa. Vaikkapa läksiäislahjaksi. Jätän sen tosin tänne turvaan odottelemaan, kun mulla Englannissa on jo se ensimmäiseni.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

the colour of a plum

Parin vuoden takaisia ernuaikakuvia selaillessa iski karmea tarve päästä värjäämään hiukset taas jotenkin erikoisemmin. Muistan jo pari vuotta sitten NU ABOn ilmestyessä ihailleeni kovasti victorian dippivärjättyä tukkaa ja halusin samanlaisen. Nyt dippivärjättyjä hiuksia näkee jo joka paikassa, enkä voinut vastustaa kiusausta enää vaan uudet pidennykset ja väri lähti tilaukseen. Toteutuksen hoidin eilen illalla.
Suurin pulma oli valita väri. Blondi, punainen ja muut normisävyt jätin heti pois luettelosta. Jotain räväkkää. Sininen on ihan liikaa, pinkki liian nähty. Päädyin sitten sinisen ja punaisen välimaastoon - violettiin. Väri on nimeltään stargazerin "plum". 
Pidennykset oli alkujaan vaaleat, siitä sitten värjäilin ensin punaisella (ettei mene vihreäksi!) ja sitten tummanruskealla lukuunottamatta latvoja, jonka viimeisenä värjäsin sillä violetilla. Mainittakoon vielä, että käytin liukuefektin aikaansaamiseksi hammasharjaa, koska mistään väripakkauksesta tai huushollin kaapeista ei löytyny sellasta oikeaoppista harja-asiaa.
Tulihan näistä vähän synkät, mutta tykkään silti. Meinaa vaan iskeä paniikki, kun aamuiset vaatevalintaongelmat vaan kasvaa. Nyt pitää miettiä myös, mikä sopii hiuksiin ja mikä ei. Ja olihan siinä hommaa, äippäkin ehti jo kiukuta kun pitää nähdä niin kamalasti vaivaa yhden hiuspehkon eteen.