lauantai 30. kesäkuuta 2012

Things I will miss from England

Huhtikuun Suomen matkan jäljiltä koti-ikävässä rypiessäni kirjottelin asioista mitä ikävöin Suomesta. Mainitsin jo silloin ajattelevani kirjoittaa sitten päinvastaisesti näistä englannin ihanuuksista mitä tuun mahdollisesti kaipaamaan takaisin Suomeen tullessa. Tässäpä siis vihdoin näitä:

Itsepalvelukassat. Niinä päivinä, kun minkäänlainen ihmiskontakti ei vaan innosta, jokaisella kassalla näkee perheitä perheiden perään kärryt täynnä ruokaa, kun itse tarvitset vain pullon vettä tai kieli on sen verran solmussa ettei tee mieli taas vaihteeksi nolata itseään sönköttämällä jotain epämääräistä kassaneidin kysyessä kuulumisia, nää on maailman hienoin juttu. Skannaat ostoksesti itse ja punnitset punnittavat ostokset siinä samalla, valitset näytöltä miten haluat maksaa, maksat, pakkaat ostoksesi ja häivyt paikalta. Ainut huono puoli näissä on se, että jos et toimi salaman nopeasti, se alkaa hoputtaa. "Please take your change. Please take your items." Jooooo-o, malta! En oo ihan täysin varma joko näitäkin on Suomessa, ei ainakaan Varkaudessa ole.
Kaksikerrosbussit, Lontoon ylpeys. Pitkätkin bussimatkat on heti paljon mielekkäämpiä  uudessa paikassa missä voi katsoa maisemia toisesta kerroksesta ja nähdä paljon enemmän. 

Kaikki tietää sen kun haluaa mennä ulos syömään, mutta ei tiedä mitä haluaa. Jotain uutta vois kokeilla. Paitsi ettei mun pienessä kotikaupungissa ole mitään uutta. Täällä taas on paljon erilaisia ravintoloita ja kahviloita joka paikassa. Etsit sitten Intialaista buffettia, salsabaaria, sushia kotiinkuljetuksella, Pohjoismaista kahvilaa, Korealaista BBQta tai Gordon Ramsayn ravintolaa, varmasti löytyy.

Lontoolaisten suvaitsevaisuus. Kaikki tietää, että Lontoo on suurkaupunki täynnä ihmisiä ympäri maailmaa. Ulkomaalaisuus ei oo ollenkaan erikoista. Kyllä, täällä varmasti jotain rasisteja piileskelee koloissaan, mutta ite oon saanu sellasen kuvan, että täällä voi rauhassa olla erilainen. Suomalaisista pikkukaupungeista kotoisin olevat ymmärrätte kyllä, mitä tarkotan jos sanon että 'ei aina siellä'.
Kaupat, mitä ei Suomessa ole. Kuten vaikkapa jokaisen opiskelijan ystävä Primark, Mun uusi ihastus Forever21,  pihin kenkähamstraajan unelma; New Look, 'in your dreams'-liikkeet; Vivienne Westwood tai muodin mukana juokseville rahakkaille sopiva Topshop.  Meikkipellenä vielä pakko sanoa, että täällä myydään paljon meikkimerkkejä, mitä Suomessa ei saa. Esimerkkinä vaikka ystäväni Revlon ja BarryM. Käyhän niiden hankkiminen sitten toki netin kautta, mutta kun ei se oo sama! Ei pääse kauppaan sotkemaan niillä käsiään ja niinollen ei koskaan tiedä, mikä tuote sieltä sitten tulee.

Suurkaupungin tunnelma. Viha-rakkaussuhde. Joskus on ihana, kun on ihmisiä ympärillä. Toisaalta taas alkaa kismittää, kun joukko matkailijoita on vallannu kävelytien pysähtyessään kuvaamaan nähtävyyttä tai joku katu on niin täynnä ihmisiä, ettei pääse eteenpäin. Tuun varmaan jossain määrin tätä ikävöimään.
Maitopurkit. Kyllä. Onhan suomalaiset maitopurkit ekoystävällisempiä, mut ette voi kieltää etteikö nää näytä kätevämmiltä. Jos suomalaisen maitopurkin avaaminen ei onnistu heti tuosta huis noin vaan, se ei sillon onnistu ollenkaan. Jos tiputat sen niin se on suurella todennäköisyydellä mennyttä ja voi jukra kun joillakin on tapana jättää se auki. Näissä on kierrekorkki joten se on aika vaikee unohtaa laittaa takasin ja kahvasta saa otettua kunnolla kiinni, ettei varmasti tipu. BTW, täällä punainen maito vastaa rasvatonta, vihreä kevyt- ja sininen täysmaitoa.


En mä nyt vielä muuta keksiny, ehkä tästä pitää tehä part 2 kun sitten oikeesti oon siellä itkemässä juttujen perään. Toivottavasti en.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Maksimaalinen huojennus

Eilen koitti kauan pelätty end of year show. Aamu alkoi stressaamisella, kun luulin olevani myöhässä. Koululle päästyä en löytäny ketään tai tienny mihin pitää mennä, mut heitin kamat sinne talteen ja kiirehdin bussiin hakemaan malliksi lupautunutta Erikaa. Sitten takaisin miettien kaikkea mahdollista, mikä on voinu unohtua tai muuten vaan mennä vikaan.
Mutta tottakai kun pelkää pahinta ni onnistuu oikein hienosti. Heti kun hiukset pysy paikallaan ja meikki alko toimia, loppu stressaus ja käsien tärinä. Olin tosi tyytyväinen, vaikka mun stailaus näytti monen muun ohella aika normaalilta, teema kun oli 'House of Gaga'.
Mun kamera on tosiaan jo vanha ja siitä on salamavalo hajonnu, eli en saanu otettua ollenkaan onnistuneita kuvia lavalla kiitävistä malleista, siksi vain tämä yksi tylsä kuva. 
Otin sitten videoita suunnitelmananani laittaa edes pari gifiä, mutta näistäkään ei saa tämän enempää selvää:
Eli joudutte nyt jäämään paitsi. Joskus hamassa tulevaisuudessa tästä pitäs tulla ihan laadukas videoklippi youtubeen, voitte sitten katsoa sen.
Tänään sitten alko mun kesäloma vihdoin ja viimein. Piti vielä iltapäivällä käydä vikoja tehtäviä palauttamassa ja hakemassa merkintöjä suorituksista. Melkein hyräillen lähin tänään koulua kohti tuonne ulos kuumuuteen ajatellen, että ihan kohta se on ohi ja voin rentotua. Pääsin perille ja mitenkä muutenkaan kun koko koulun koneet ja tulostimet oli irtisanoutunut, just kun mun ois oli saatava printattua vikoja kuvia työkirjaani. Siinä sitten kirosin ja juoksentelin luokasta toiseen etsien mahdollista toimivaa konetta, kunnes luovutin ja lähdin vihoissani marssimaan siskolle lainaamaan niiden tulostinta. Sain sitten työni ulos ja ehdin vielä kouluunkin lampsia niitä palauttamaan ennen kun kaikki karkas kotiin. Nyt on sitten oikeesti kaikki suoritettu, eli nyt pitäs saaha vaan lokeron avain (tänään ne ei suostunu vastaanottamaan sitä, ärr) palautettua ja sit en koko kampukselle enää astu, hähää! Nyt sitten vaan odottamaan suomeenpaluuta ja tuskailemaan pakkaamista.
Pst, hiippailin tuossa äskettäin twitteriinkin, saa nähä mitä tästä tulee...

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Lontoo-soittolistaa

Mä ajattelin jo 10 kuukautta sitten tänne tullessani, että pitää kasata fiilistelysoittolista siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa iskee ikävä tänne. Tässä nyt pari, mitä sinne on tähän mennessä kerääntynyt, mitkä muistuttaa mua elämästä Lontoossa.

 snow patrol - run
Jos totta puhutaan, niin mulla oli vähän sekalaiset olotilat tänne tullessa. Tottakai tiesin, että tätä ei vaan voi jättää kokematta ja varmasti opin paljon, mutta toisaalta tuntu kauheen vaikeelta lähtee kotoa. Kuuntelin sitten tätä ja paria muuta itkuparkukappaletta toistoilla monta päivää.

ed sheeran - lego house
Yhtenä aamun olin junassa matkalla kouluun, kun päätin vaihtaa iPodin soittolistat radioon. Tää oli yks niistä mitä siinä kuulin ja ainoa minkä siltä matkalta muistan. Sitten yhtäkkiä alko kuulua Ed Sheerania joka tuutista, mutta ei haitannu yhtään, vaan monta biisiä pääs soittolistalle.

coldplay - paradise
Tätä soitettiin ihan jatkuvalla syötöllä syksyllä joka ikisellä radiokanavalla sen verran ettei voi vaan olla muistamassa sanoja ulkoa. Melkein korvista tursuaa jo, mutta jos joku biisi muistuttaa Lontoosta niin tämä.

birdy - people help the people
Ei hajuakaan miten tähän törmäsin. Villi veikkaus että olisin ensin kuullu Birdyn covereita (koska 95% sen biiseistä niitä on..) ja sit tuli tääkin vastaan. Hyvä, mutta surullinen. Siks tää soikin mulla toistolla silloin kun ei vaan huvita. Kuka kuuntelee surullista musiikkia ollessaan surullinen ja tulee vaan vielä surullisemmaksi; käsi ylös!

pariisin kevät - tämän kylän poikii
Sarjassamme musiikkia jota ei huomioinu Suomessa, mutta mihin rakastui lähtiessä. Mä kyllä kuulin tän monesti Suomessa, mutta mietin vaan 'tää on tää lääkebiisi'. Sit kuuntelin sitä täällä koti-ikävän iskiessä ja tajusin että näähän on oikeesti hyviä.


one direction - one thing
Tällänen ylipirteä mustalammas tänne väliin, koska et oo voinu olla tänä vuonna Briteissä (tai internetissä) ja miettiä ketä nää on. Valitsin tän, koska tiedän ehkä kaks biisiä ja kaikki on kuullu sen toisen liian monesti videolta bongaa tuttuja paikkoja ja tää jää pahasti päähän sitten sopivasti hyräilee 'get out get out get out of my head...'. Olkaa hyvät.

the naked and famous - young blood
Birdyn coveri ensin, sitten alkuperäinen. Ja alkuperäisestä tykkäsin enemmän. Mulla on nyt jo jonkun aikaa ollu päällä jonkinlainen eijaksakuunnella-vaihe musiikin suhteen. Sitten kun löytyy yks hyvä niin kuuntelen sitä toistolla taas kyllästymiseen asti, niin nää ei oo ees mitenkään erikoisia tilanteita, mitä näistä biiseistä tulee mieleen. Tästäkin tulee mieleen vaan joku kerta, kun oon Thamesin vartta kävelly töihin.. vuoden kohokohta siis!

mumford&sons - winter winds
Näitä löytää sattumalta aamuyöllä klikkaillessaan youtubessa videosta toiseen. Seuraavan kerran levykauppaan astellessa sitten bongasin albumin alessa ja mukaanhan se lähti.

james vincent mcmorrow - breaking hearts
Marin&Ianin luona käydessä kuulee aina outoa uutta musiikkia, mikä on kuitenkin suurimman osan ajasta tosi hyvää. Jos ei ole hyvää, niin sitten vähintään kuunneltavaa. Sitten pitää lähetellä viestejä perään, että 'mitä levyä teillä tänään soitettiin??'.


sigur rós - hoppípolla
Oon kuullu näitä Marin ansiosta joskus aikasemminkin, mutta nyt on oikein urakalla kun tätä kyseistä kappaletta soitetaan vauvalle.

pariisin kevät - tulivuoria
Kuuntelin tän vasta alkukeväästä ja no, kolme sanaa : Tammikuu ja Murtunut käsi. Olis ollu hienoo jos tää ois soinu iPodissa ku kaaduin. Mut ei, se oli joku muu.

Siinä nyt tähän asti päällimmäiset. Ei tää ehkä teille oo yhtä tunteidentäytteiden merkintä kun mulle. Pistäkää vaikka kostoksi teidän fiilistelybiisejä!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Päivälenkki

Minä pieni ihminen tein tänään jotain suurta. Lupasin Lauantain vauvakutsujen jälkeen lähteä siskon seuraksi Maanantaina kävelemään keskustaan. Tänään sitten aamulla suihkun ja aamupuuron voimin kipasin siskoa hakemaan ja lähdettiin matkaan suunnilleen tällästä reittiä:
Google maps toteaa tämän matkan pituudeksi 4,5 mailia, minkä muunnin taas väittää olevan yli seitsemän kilometriä. Siskoni tosiaan viimeisillään raskaana ja minä aikalailla sohvaan liimattu suurimman osan vapaa-ajastani. Selvittiin kuitenkin kunniallisesti kumpainenkin. 
Ensin Mari vei mut Fortnum&Mason -nimiseen elitistitavarataloon, missä oli muovisia iittala-jäljennöksiä, rumia vaatteita rikkaille sekä kaikkea ihanaa kallista syötävää, kuten esimerkiksi
Lukuisia teelaatuja ja hilloja.
Karkkia.
Tuli myös vastaan kaikkea vähän vähemmän ihanaa kallista syötävää.
Miten vaikka matotequilatikkari £4,95? Vaihtoehtona myös muurahaistikkari. Jos ei tikkari maistu, oli tarjolla myös skorpioonitoffeeta.

Tai ihan vaan juomaksi skorpioonivodkaa?

Oltiin Marin kanssa varmaan melko koominen näky, kun molemmat kamerat kourassa yökkii ja osottelee kaikkee mahollisia mönkijäisiä mitä siltä hyllyltä saattoi bongata. Näissä kaikissa luki 'edible X inside' et kai niitä voi sitten hyvissä mielin popsia. En kyllä ymmärrä. Voisin käydä ostaa noita tuliaisiks.
Käytiin vielä kiertelemässä alennusmyyntejä ja sitten hörppästiin japanilaisessa ravintolassa nuudelikeitot naamariin, jonka jälkeen mun piti kiirehtiä vielä illaksi töihin.
Nyt olen oikein tyytyväinen kun sain tähän istahtaa pitkän päivän jälkeen, huomenna jatkuu stressaus. Kymmenen päivää Lontoossa jäljellä...

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Baby Shower

Kuten oon jo blogissa monesti vihjannu musta on tulossa vielä tänä kesänä täti. Täälläpäin on tapana juhlistaa raskautta järjestämällä tulevalle äidille Baby Shower mikä ymmärtääkseni yleensä suomennetaan vauvakutsuiksi. En oo ite koskaan aikasemmin sellasissa ollu, eli en ollu ihan varma mitä oottaa. Sen verran telkkarista oppinu, että ruokaa saa ja lahjoja viedään.
Menin vielä aikasemmin auttelemaan vikoissa järjestelyissä.
Muun muassa kokosin nämä leivät jo valmiiksi tehdyistä ja paloitelluista aineksista. Kyllä musta vielä ruokastailisti tulee!
Tarjoiluja. Brieä♥ ja keksejä, porkkanakakkua, triplasuklaakeksejä, kirsikoita, mansikoita, fudgea, minisuukkoja, kurpitsamuffinsseja, leipiä... Osa vieraista toi mukanaan vielä lisää erilaisia naposteltavia, kuten voileipiä ja macaron-leivoksia, mitkä ei vielä tähän ehtiny. 
Lahjoja. Multa pikkuinen sai neulomani vauvan tumput Suomen pakkasten varalle sekä muumi-kirjan, minkä ostin alkuviikon muumikauppavisiitilläni.
Nämä juhlat koostui lähinnä itsensä ähkyyn syömisestä, keskenään keskusteluista ja lahjojen avaamisesta. Ei siis mitään kiusallisia pelejä tai arvoituksia, mistä olin ihan kiitollinen.
Tältä näytin. Oon niin ylpee kun jaksoin vaihtaa korvikset! Yleensä pidän aina pieniä nappikorviksia koska ne on käytännölliset eikä niitä tosiaan tarvii aina olla ottamassa pois ja laittamassa takasin. Mutta nämä helisi mukavasti tuulessa #Elämän pienet ilot.
Tältä näytti päivän meikki. Violetit latvat oli tänään päässä, eli meikin kanssa pysyttelin neutraaleimmissa sävyissä. Valkoista ja paria sävyä ruskeaa, jotka ei kyllä erotu ollenkaan. Nää silmämeikkikuvat on aina niin kauheen väsyneen olosia... :D
Vähän harmittaa kun ei oo tän enempää kuvia tänne lisäiltäväksi, kun oli niin söpöt koristelut ja kaikkea. Oli kiva ensikerta ja toivottavasti pääsee joskus uudelleenkin tälläsiin mukaviin juhliin.

torstai 21. kesäkuuta 2012

The Moomin Shop

Keskiviikkona aamupäivällä kiirehdin monen mutkan kautta Bond Streetillä tapaamaan Erikaa, joka vei mut pieneen söpöön kahvilaan Oxford Streetin sivukujalle, mistä pystyy maistaa ja ostaa lukemattomia teelaatuja ja kahvia. Kittasin siinä sitten pienen pannullisen (kolme kuppia ja ois saanu vielä toiset kolme lisää jos ois kyenny) persikkateetä. Sitten käytiin vielä kävelemässä Oxford Streetiä pitkin Piccadilly Circukselle ja vaihdeltiin matklalla lisää kuulumisia. Erika nous siitä metroon ja mä jatkoin eteenpäin kohti viime vuoden puolella avattua muumikauppaa Covent Garden marketilla.
Mulle ei oo selvinny miks, mut keskusta on tällä hetkellä täynnä erilaisia tuunailtuja puhelinkoppeja.
Muumikauppa ulkoa. Oon yrittäny käydä täällä monet kerrat ja se on aina ollu kiinni. Nyt se oli onneks auki ja pääsin vihdoin käymään.
Heti sisään astuessa näkee vanhat portaat, joissa kiinni oleva kyltti osoittaa tien "muumilaaksoon". Matkalta voi bongata eri muumihahmoja, kuten tässä kuvassa lautojen välistä kurkkivan hattivatin.
Muumikrääsää. Teki mieli adoptoida sieltä vähän kaikkea, varsinkin noita kirjoja ja "Primadonnan hevonen"-muki, mutta tein hyvää työtä hillitessäni itseni. Voin ostaa sen mukin sitten Suomesta, niin ei tarvii lisätä enää ylimäärästä painoo jo valmiiks täyteen matkalaukkuun.
Mutta piti sieltä jotain ostaa. Nyt killuu muumipeikko avaimissa niin ei ihan hevillä häviä laukun pohjalle. Se on söpö ja pehmeä.

Tänään lähti käyntiin viimeset kaks viikkoo Lontoossa. Hui. Koulu alkaa olla oikein hyvällä mallilla, enää enkun koe Tiistaina ja loppunäytös Keskiviikkona, mihin kaikki onkin jo valmiina. Sitten on vielä vapaa viikko ihan vaan rentoutumiseen ja kotiinpaluuseen valmistautumiseen. Yllättäen kovin sekaiset tunteet tällä hetkellä.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Päivän meikki ja soundtrack

Tarkotus oli tehdä ahkerana vikaa esitelmää ja harjotella loppunäytöstä varten, mut kuinka ollakaan kaikki muu kuulostaa koulutöiden ohella paljon kiinnostavammalta. Etsiskelin eilen meikki-inspiraatioita ja tänä aamuna lähti yks kokeiluun.
Paksu kissarajaus ja kesäinen gradient efekti keltasella, oranssilla ja korallilla.
Pitkästä aikaa tyydyin luojan mulle suomaan lyhyeen tukkaan. Sain tarpeekseni vaatekaapin mylläämisestä ekan tunnin jälkeen ja pelotti yhistää vihree jakku violetteihin latvoihin kun meikissäkin on ihan eri värejä.
Edelleen opettelen käyttämään värejä rohkeemmin. Tää oli siitä hyvä et tässä on jo toi mun perus rajaus ettei oo liian uutta ja ihmeellistä.

Tässä pianomusiikkia hyvityksenä lyhyestä merkinnästä.
Ooi♥ Voisin lisätä sisustustoivelistaani pianon ja alkaa vihdoin opetella soittamaan elinikäisen haaveilun jälkeen.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Sisustus unelmointia

Tällä hetkellä ootan innolla, että pääsen Suomessa asuttamaan kokonaista kämppää yhen kämäsen ja valmiiksi kalustetun huoneen sijaan. Mä tosiaan asuin vielä kotona ennen tänne muuttoa. Oon miettiny jo valmiiks jotain pieniä yksityiskohtia, mitä oon haaveillu hankkivani kotiini, jos kuitenkin pysytään peruskansalaisen budjetissa. Mutta tokihan joku uima-allas, oma kirjasto ja palvelijat kelpais...

Kuvat weheartit
Hyllykkö kengille. Mulla alkaa olla jo sopivasti kenkiä pikkusen hyllyn täyttämiseen. Aina unohtaa joidenkin kenkien olemassaolon, jos ne kaikki on tungettu muovipusseihin kaapin perälle (vinkkinä äipälle joka ne sinne aina piilottaa kuin huopikkaat konsanaan). Tässä tosin on se huono puoli, et vähemmän käytetyt kengät pölyyntyy.

Sängynpäätyvaloviritelmiä. Yritin tätä jo ekassa vuokrahuoneessani laimeena opiskelijaversiona ja päätin pitäväni siitä tarpeeksi haluavani sellasen myös tulevaisuudessa hienompana.

Jonkunmoinen enemmän tai vähemmän inspiroiva seinäteksti...

...Tai vaihtoehtoisesti söpöjä seinämaalauksia. Miksei molemmat.

Tottakai Suomalaisena (ja varsinkin näin viimeset kahdeksan vuotta kerrostalon satunnaisilla muiden työpäivinä liikenevillä vuoroilla selvinneenä) kelpuuttaisin oman saunan. Kadehdin aina mun veljeä ja kälyä niillä Tampereella käydessä, kun niiden kerrostaloasunnossa on oma söpö pieni sauna. Terkkuja vaan sinneki. Nyt en oo ees päässy koko saunaan sitten suomestalähdön, kuka tarjoo löylyt ku tuun takas?!

No se tuleva muumimukikokoelma. Jos saa esille niin vielä parempi.

Ei, lastenhuoneesta en ainakaan toistaseks haaveile, vaan tollanen "Tähtitaivas" sisällä. Käytiin viime kesänä piipahtamassa siskon häitä edeltävänä päivänä grillailemassa eräällä luksusmökillä ja törmäsin siellä ekaa kertaa tälläseen. Rakastuin siihen ihan täysin ja päätin, että mulle kans. Kuinka ihana?

Itsestäänselvyys, mutta kukkia. Oon ite aina kokenu rehuja sisältävät kodit viihtysämmiks. Oon kyllä kaukana viherpeukalosta, mut oon alkanu rakastua kukkiin (joku wehearit seuraaja on varmaan huomannu tän).

Saa nähä ehdinkö saaha näistä mitään, ennenkun keksin haluavani sittenkin jotain ihan muuta. Kämpänmetsästyshulabaloota odotellessa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vihreä

Juoksentelin eilen paikasta toiseen, ensin heti aamusta fysioterapeutille josta suoraan kauppaan ja kotiin ennen koulua. Mulla on Tiistaisin enää pelkkä Englannintunti josta takas kotiin heittämässä turhia painoja laukusta pois ja siitä keskustaan. Tavattiin au-pair ystäväni Sannan kanssa Oxford Streetillä, josta lähdettiin etsimään pikkukatusokkelosta Scandinavian Kitchen nimistä kahvilaa. Mun sisko vinkkas siitä mulle pari viikkoa sitten. Sieltä löytää nimensä mukaisesti pohjoismaisia herkkuja, myös fazerin suklaata. Hetken kiertelyn jälkeen löydettiinkin paikka mitä ei oltais varmaan edes huomattu ellei sisällä olis roikkunu Suomen, Ruotsin ja Norjan lippuja. Kahvilan ohessa oli pieni "kauppa" mistä sai kaikkea dipistä  suolakurkkupurkkeihin ja pakasteisiin. 
Kierreltiin ihaillen kauppaa ja valittiin omat suosikit hyllyiltä. Ite löysin ihan perus Fazerin sinisen ja Maraboun mansikkasuklaata. 
Nälkään otin kahvionpuolelta kunnollista maustettua kivennäisvettä ja ruisleipää katkaravuilla ja kananmunalla. En olis lihapullista ja punajuurisalaatistakaan pahakseni pistäny ollenkaan.
Kun Kahvila suljettiin, käytiin vielä katsastamassa Oxford Streetin tarjontaa, mitkä nekin oli piakkoin sulkemassa. Ainakaan siellä ei ollu sitä iänikuista tungosta, että pääs jopa eteenpäin. Kävin ekaa kertaa kunnolla kiertämässä Forever21:ssa ja löysinkin paljon kivoja juttuja, mistä lunastin tämän ihanan vihreän jakun.
Alkuperäinen hinta £24,75, mutta sain opiskelijakortilla 10% alennusta, eli maksoin £22,27. Ei paha ollenkaan. Tästä olis menny kyllä pienempi koko, mutta ässää pienempää ei ollu. Kyllä tääkin menee oikein hyvin, mitä nyt vähän hukkuu. Rohmuan mun vaatekaapin täyteen jakkuja, mutta musta ne nyt vaan on kätevä tapa lisätä joko väriä tai tyyliä tylsään asukokonaisuuteen. Kaluspaitojakin voisin hankkia mielin määrin kaikissa väreissä, hmm...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Updos with clip-on extensions

Nyt eletään mun viimesiä viikkoja Lontoossa. Menolippu Suomeen on varattu jo Heinäkuun viidenneksi päiväksi. 
Pahoittelut taas ihan liian pitkästä hiljaisuudesta. Mulla oli viimeviikolla viimenen ja yllättäen kovin sateinen half-term viikko. Sen lisäks et olin tosi laiskalla tuulella mulla oli jonkinlainen vatsatauti enkä ees uskaltanu käydä missään pahoinvoinnin pelossa. Eli en ole tehnyt mitään  blogimerkinnän arvoista. Tänään päätin näpäytellä taas yhden pääkopassani muhineen postauksen vihdoin kaiken kansan nähtäväksi. Tässä siis selitystä siitä, miten ite oon laittanu tukkaa kiinni klipsipidennyksillä.
Kuten oon jo pariin otteeseen antanu ymmärtää, mulla on luonnostaan ohut tukka, mikä ei oo koskaan paljoo olkapäitä pidemmälle ehtiny kasvaa. Siitä nyt vaan ei saa mitään huimaa väsättyä. Kyllä se nyt tarvittaessa normi ponnarille menee ihan luonnostaan. Silloin tällöin kuitenkin kaipaa jotain erikoisempaa, vaikka uutta väri-ilmettä, isompaa ponnaria, kiharaläjää tai paksumpaa lettiä. Sillon pitää ottaa pidennykset apuun. Mulla kesti pidennysten hankinnan jälkeen pieni tovi keksiä, miten ne klipsit piilottaa. Joku miettii että no, napsauttaa ne normaalisti/väärinpäin kiinni päähän ja laittaa hiukset kiinni.
Ei toimi. Klipsit tunkee mun ohuiden hiusten alta esiin, violetit latvat ei erotu edukseen ja lopputulos ei ole sileää nähnytkään. Jos sotkuista lookia hakee niin tämä toimii, mutta klipsit näkyy ja tuntuu tosi ilkeeltä jos ne repii tukkaa. 
Kehittelin sitten ainakin itelläni toimivan ratkaisun mitä voi soveltaa monenmoiseen suuntaan.
Aloitetaan jakamalla hiukset siitä kohasta, mihin tuleva ponnari halutaan sijoittaa. Ei tartte olla täysin siisti jakaus, kuten seuraavasta huomaatte.
Sitten jakauksen alle tehdään pienenpieni ponnari.
Ja siinä onkin kaikkien aikojen selkein kuva mitä tehdä seuraavaksi! No ei ole. Klipsejä siis napsautellaan juuri tehdyn ponnarin ympäri. Kannattaa välttää laittamasta niitä liikaa, ettei tule sipuliefektiä tai ettei se oo liian raskas tai kärsitte hellästä päänahasta jälkeenpäin.
Kerätään koko komeus kasaan, oma tukka peittämään klipsiviidakkoa ja sidotaan kiinni. Ponnaristahan voi sitten jatkaa vaikka lettiä tai nutturaa.
Siinä vastaus iänikuisiin mm. koulussa kuultuihin "ai sulla on pidennykset" ja "missä ne klipsit on".