lauantai 30. kesäkuuta 2012

Things I will miss from England

Huhtikuun Suomen matkan jäljiltä koti-ikävässä rypiessäni kirjottelin asioista mitä ikävöin Suomesta. Mainitsin jo silloin ajattelevani kirjoittaa sitten päinvastaisesti näistä englannin ihanuuksista mitä tuun mahdollisesti kaipaamaan takaisin Suomeen tullessa. Tässäpä siis vihdoin näitä:

Itsepalvelukassat. Niinä päivinä, kun minkäänlainen ihmiskontakti ei vaan innosta, jokaisella kassalla näkee perheitä perheiden perään kärryt täynnä ruokaa, kun itse tarvitset vain pullon vettä tai kieli on sen verran solmussa ettei tee mieli taas vaihteeksi nolata itseään sönköttämällä jotain epämääräistä kassaneidin kysyessä kuulumisia, nää on maailman hienoin juttu. Skannaat ostoksesti itse ja punnitset punnittavat ostokset siinä samalla, valitset näytöltä miten haluat maksaa, maksat, pakkaat ostoksesi ja häivyt paikalta. Ainut huono puoli näissä on se, että jos et toimi salaman nopeasti, se alkaa hoputtaa. "Please take your change. Please take your items." Jooooo-o, malta! En oo ihan täysin varma joko näitäkin on Suomessa, ei ainakaan Varkaudessa ole.
Kaksikerrosbussit, Lontoon ylpeys. Pitkätkin bussimatkat on heti paljon mielekkäämpiä  uudessa paikassa missä voi katsoa maisemia toisesta kerroksesta ja nähdä paljon enemmän. 

Kaikki tietää sen kun haluaa mennä ulos syömään, mutta ei tiedä mitä haluaa. Jotain uutta vois kokeilla. Paitsi ettei mun pienessä kotikaupungissa ole mitään uutta. Täällä taas on paljon erilaisia ravintoloita ja kahviloita joka paikassa. Etsit sitten Intialaista buffettia, salsabaaria, sushia kotiinkuljetuksella, Pohjoismaista kahvilaa, Korealaista BBQta tai Gordon Ramsayn ravintolaa, varmasti löytyy.

Lontoolaisten suvaitsevaisuus. Kaikki tietää, että Lontoo on suurkaupunki täynnä ihmisiä ympäri maailmaa. Ulkomaalaisuus ei oo ollenkaan erikoista. Kyllä, täällä varmasti jotain rasisteja piileskelee koloissaan, mutta ite oon saanu sellasen kuvan, että täällä voi rauhassa olla erilainen. Suomalaisista pikkukaupungeista kotoisin olevat ymmärrätte kyllä, mitä tarkotan jos sanon että 'ei aina siellä'.
Kaupat, mitä ei Suomessa ole. Kuten vaikkapa jokaisen opiskelijan ystävä Primark, Mun uusi ihastus Forever21,  pihin kenkähamstraajan unelma; New Look, 'in your dreams'-liikkeet; Vivienne Westwood tai muodin mukana juokseville rahakkaille sopiva Topshop.  Meikkipellenä vielä pakko sanoa, että täällä myydään paljon meikkimerkkejä, mitä Suomessa ei saa. Esimerkkinä vaikka ystäväni Revlon ja BarryM. Käyhän niiden hankkiminen sitten toki netin kautta, mutta kun ei se oo sama! Ei pääse kauppaan sotkemaan niillä käsiään ja niinollen ei koskaan tiedä, mikä tuote sieltä sitten tulee.

Suurkaupungin tunnelma. Viha-rakkaussuhde. Joskus on ihana, kun on ihmisiä ympärillä. Toisaalta taas alkaa kismittää, kun joukko matkailijoita on vallannu kävelytien pysähtyessään kuvaamaan nähtävyyttä tai joku katu on niin täynnä ihmisiä, ettei pääse eteenpäin. Tuun varmaan jossain määrin tätä ikävöimään.
Maitopurkit. Kyllä. Onhan suomalaiset maitopurkit ekoystävällisempiä, mut ette voi kieltää etteikö nää näytä kätevämmiltä. Jos suomalaisen maitopurkin avaaminen ei onnistu heti tuosta huis noin vaan, se ei sillon onnistu ollenkaan. Jos tiputat sen niin se on suurella todennäköisyydellä mennyttä ja voi jukra kun joillakin on tapana jättää se auki. Näissä on kierrekorkki joten se on aika vaikee unohtaa laittaa takasin ja kahvasta saa otettua kunnolla kiinni, ettei varmasti tipu. BTW, täällä punainen maito vastaa rasvatonta, vihreä kevyt- ja sininen täysmaitoa.


En mä nyt vielä muuta keksiny, ehkä tästä pitää tehä part 2 kun sitten oikeesti oon siellä itkemässä juttujen perään. Toivottavasti en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti