perjantai 20. heinäkuuta 2012

Mörkökorkoja

Mun eteisen lattialla kyköttää muutama pari kenkiä, joita vieraat pysähtyy kauhistelemaan. Joita mä tuijotan surullisena, pidän jalassa sisätiloissa ja mallaan asujen kanssa, kunnes päädyn käytännöllisiin ja turvallisiin lättäpohjiin. En uskalla laittaa niitä ulos mukulakivikaduille tai markettiin, jossa ne voi jäädä jumiin niihin ovella vaaniviin kumimaton reikiin.
En oo vielä tottunu kovin korkeisiin korkoihin ja käteni murtamisen jälkeen pelkään kompastelua kahta kauheammin. Silti mä ostin ne, kaikki kolme samalla kertaa. Oon vissiin jo aikasemmin maininnu siitä episodista, kaikki lähti siitä kun astuin new lookin talvialeen heti Joulun jälkeen ja sekosin, kun löysin läjän kenkiä £10-tarralla. Periaatteessa sain siis kolmet yksien hinnalla. Tässäpä listaus koko(sekä kengänkoko että koron pituus)järjestyksessä.
Ensimmäisenä tummanpunaset korkkarit, mitkä ostin häävierailua varten. Mulla oli jo musta mekko ostettu niin päätin kohdistaa muun värin kenkiin, sitten löysin nämä. Omaa kokoani en löytäny, että jouduin sitten ottamaan kokoa liian pienet ja venyttämään niitä vesipussin ja pakastimen avulla. Ja kuten ehkä tiedättekin mun vierailu kyseisiin häihin sitten peruuntui kuitenkin.
Toisena kengät, mitä haluaisin käyttää niin kovin paljon - nudekorkokengät. Jokaisella naisella kuulemma tulisi olla nudekengät ja mulla ei vielä ollu niin otin sitten nämä. Yllätys yllätys, sopii ihan kaikkeen. Siks mä ehkä näiden perään itkenkin, alkaa iänikuiset mustat lättäpohjat kyllästyttää. 
Ja viimeisenä mustat tappajakorkokengät... en ees tiedä. Ajattelin vaan että mun ekat mustat korkkarit alkaa tuntua jo liian lyhkäsiltä et pitää varmaan päivittää. Ehkä kaikki ei nää näitä nilkankatkaisuvälineinä, mutta musta ne on sellaset. Tuntuu että lentää naamalleen jos nojaa vähänkin liikaa eteenpäin nää jalassa. Asiaan ei tietenkään auta se, että jostain mystisestä syystä otin näistä liian ison koon (kai niillä ei sit ollu mun kokoa tai yhtä pienempää?). Saa nähä opinko koskaan kävelemään näillä horjumatta. Jos musta vaikka tulee ammattitappajakorkokenkäilijä.
Ehkä mun kotitreenin seurauksena uskaltaudun joskus näitä käyttää ihan ulkonakin asti. Nudekorkkarit ainakin alkaa pikkuhiljaa tuntia mukavammilta jalassa.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Viikkoni muutamina kuvina

Muahahaa, nyt on upouusi mokkula kuumenemassa villistä konetuksesta kahden viikon tauon jälkeen. Palailen sitten hiljattain bloggailun pariin täältä pikkukaupungin "vilskeestä".
Suomeen paluuni jälkeen nämä kaksi viikkoa olen muun muassa
Saanut ihanan leffatyylisen vastaanoton kyltteineen kaikkineen heti lentokentällä by Anna ja Arttu.
Saanut kynsihemmottelua ja geelilakkauksen alá Anna
Automatkaillut pääkaupunkiseudulla ja sieltä edelleen Pohjois-Savoon.

Nauttinut kaipaamistani Suomalaisista herkuista:
Kivennäisvedestä,
Viilistä,
Kesän mansikoista,
 Aino-jäätelöstä
ja Fazerin uudesta mansikka-vaniljasuklaasta.
Muuttanut omilleni (ei, tässä ei ole kaikki tavarani ja siisteyskin on lavastettu).
Käynyt ostoksilla uudessa Ikeassa Kuopiossa.
Kasannut huonekaluja hermoromahdukseen asti ja värvännyt muita tekemään sen sittemmin.
 Lukenut.
Saanut kokoelmaani uusia muumimukeja, Primadonnan Hevosen ja Seikkalumuumin.

Näiden lisäksi olen juossut toimistolta toiseen järjestellen asioita kuntoon, nähnyt paljon ihmisiä, päässyt tänään ihastelemaan uuden vuokra-asuntoni oveen ilmestyneitä kirjaimia, ollut haastateltavana paikalliseen lehteen asiasta josta en tiedä yhtään mitään. Musta ehti tällä välillä tulla täti, kun siskonpoikani syntyi Lontoossa alle viikon oman lähtöni jälkeen ja sain myös uuden, ehjän kameran jolla osa näistäkin kuvista on otettu. Ehkä huomaatte eron esimerkiksi tarkennuksessa. 
Siinäpä olikin kuvia ja kuulumisia kerrakseen, yritän nyt taas kirjoitella ilman tämän pidempiä taukoja nyt kun on aikaa ja nettiyhteys.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Netitön

Täten ilmoitan Suomeen paluuni onnistuneen ongelmitta. Onhan mun kotiinpaluuta koko viikonloppu jo juhlistettukin eri ihmisten seurassa. 
Tällä hetkellä hoidan muuttoani uuteen pieneen yksiööni, joten elelen tuhlaten rahaa sitä kuntoon järkkäillessä ja velä toistaiseksi ilman nettiä, eli ei tuo päivittäminen oikein onnistu. Nytkin tulin vaan hakemaan lisää tavaroita kämpille vietäväksi ja ajattelin pyhittää hetken kertoakseni teille syyn tähän hiljaiseloon. Toivottavasti saan pian netin sekä uuden kamerani käyttöön, mutta siihen asti saatan olla päivittelemättä.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Lontoossa asumisen loppu

Parin päivän tauon syyn voitte varmaan arvatakin; huoneen tyhjennys, pakkaaminen, työt, koulun kanssa venkslaaminen ja muutenkin asioiden järjestely täällä päässä. Mutta nyt se on ohi, voin rentoutua jumittuneine niskoineni vielä pari tuntia ennen kuin pitää taas raahata laukkuja ympäriinsä. Helsinkiin pitäisi laskeutua vielä tänään puolen yön aikaan.
Eilinen, eli viimeinen kokonainen päivä Lontoossa, oli sekä kiireinen että helpotuksen täyteinen. Ensin aamulla heräsin siskolta, otin bussin kotiin siivosin huoneeni ja pakkasin loput tavarat mitkä sitten raahasin takaisin siskolle. Sieltä taas koululle palauttamaan lokeron avainta siinä toivossa, että näin kolmannella kerralla ne ottaisivat sen vastaan. Sieltä kävin vielä viereisessä kauppakeskuksessa kiertämässä viimeiset alennusmyynnit. Olisin halunnu käydä jossain isossa kauppakeskuksessa kunnon shopping spreellä, mutta mulla ei yksinkertaisesti ollu tarpeeksi aikaa enää näinä viimesinä päivinä. Löysin onneksi kauan etsimäni mustan jakun ja valkoisen pitsimekon. 
Sieltä takaisin siskolle valmistautumaan töihin. Sillä välin aamuinen tihkusade ehti vaihtua puolipilviseen taivaaseen ja auringonpaisteeseen, täydellisyyttä.
Viimeinen päivä uhmaikäisen lapsen kanssa, voitte varmaan kuvitella sitä helpotuksen huokausta päivän ollessa ohi kun kädessä on vielä työnantajien suoma bonus. Tästä Marin kanssa parille drinkeille ja Ianin liittyessä seuraamme Intialaiseen ravintolaan jäähyväisillalliselle. Pakkailin ja punnitsin laukkujani vielä yli puolen yön, mutta onneksi tänään sai nukkua pidempään. En sentään menettäny yöuniani jännityksen takia, mikä yleensä tapahtuu ennen lentämistä.
Huojentunut, haikea mutta kuitenkin innokas olo. Syyskuussahan mä tuun jo taas käymään.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kylpypäivä

Täällä on pakkailut jo kovaa vauhtia lähteny käyntiin. Ruumalaukussa on jo reilusti ylipainoa ja kunhan tää monen päivän päänsärky vihdoin hellittäis niin kehtais lähtee siskon luo näitä pikkuhiljaa raahaamaan.
Tänään ei kuitenkaan blogata pakkaamisesta - siitä saa facebookista lukea jo ihan tarpeeksi - vaan tänään käsitellään aihetta, mitä varmaan toiset pitää samanlaisena itsestäänselvyytenä kuin käsienpesua vessakäynnin jälkeen kun taas toisille ei ehkä tule mieleenkään – nimittäin meikkisiveltimien puhdistus. 
Joudun nyt tunnustamaan jotain; mä en aikasemmin edes tienny, että niitä on puhdistettava. Käytin samoja siveltimiä puhdistamatta vuosia. Hyyyyyyiiii, sitä mäkin nyt kun tiedän paremmin. Opin tämän vasta jokunen vuosi sitten jonkun toisen opettamana ja ajattelin antaa itsekin hyvän kiertää siinä toivossa, et joku tästä jotain oppii. 
Saatiin täällä koulussa meikkipakki, mihin sisältyi muun muassa yhdeksän meikkisiveltimen setti. Niitä samoja siveltimiä tietenkin sitten käytetään joka kerta eri tuotteissa ja muiden kasvoille. Jos käytän samoja siveltimiä samana päivänä tai tiettyä sivellintä pitää käyttää eri meikkeihin just sillä hetkellä, ei oo aikaa pitää kunnon kylpyseremonioita. Näissä tilanteissa pelastaa mukana kuljetettavat suihkutettavat meikinpuhdistusaineet mitkä kuivaa nopeasti tai sitten meille piheille sopii mainiosti perus meikinpoistoliinat. 
Vähintään parin viikon välein käytin koulussa käytetyt kotona pesussa, mutta meillä kuitenkin oli vaan kahtena päivänä koulua. Omassa käytössä niitä ei ehkä niin usein tarvitse olla puhdistelemassa. Tähänkin tarkoitukseen on erillisiä erikoistuotteita, mutta vaikka vauvanshampoota tai oliiviöljyä voi käyttää. Ei liian vahvoja tököttejä tai tavallista saippuaa, siveltimet kuitenkin halutaan pitää tuuheina ja pehmeinä. En oo ite kokeillu muita puhdistusmenetelmiä vielä, kun ostamaani vauvanshampoota on toistaiseksi ollu riittämiin. Tänään sitten oli taas puhdistuksen aika ennen laukkuun pakkaamista ja ajattelin sitten kuvata sen pikaisen prosessin tänne näytille. 
Käytän Simple-merkkistä kosteuttavaa vauvashampoota, mikä on toiminut sen verran hyvin, etten voi lakata hiplaamasta puhtaita pehmeitä siveltimiä ennen käyttöä!
Sitä kämmenelle tai muulle sopivalle alustalle. 
Kostutan sivellintä hieman ja pyöräytän sitä shampoossa. Tässä kuvassa näkyvä sinivihreässä käytetty sivellin, joka ei päällepäin edes vaikuta pahasti likaiselta. 
VÄÄRIN.
Kun sivellin on puhdas huuhtelen sen ja tarvittaessa toistan saman uudelleen, varsinkin isoimmissa puuteri- tai poskipunasiveltimissä mihin kaikki meikki pääsee piiloutumaan helposti. 
Likainen sivellin, puhdistus, puhdas sivellin. 
Sitten koko konkkaronkka kuivumaan, kuvassa niin koulun pakin kuin omatkin perus siveltimet. Miksi noin päin? Ettei siveltimen sisään valuisi vettä tekemään tuhojaan. Tässä viritelmässä on tosin se huono puoli, että jotkut harjakset kuivuu taipuisaksi, pitäis jostain löytää sellanen oikeaoppinen kuivausteline niille. Jos jollain on vinkkiä sellaisen löytämiseen, saa toki ilmoittaa.
Siinä päivän itsestäänselvyystutoriaali, toivottavasti edes yksi teistä lukijoista kokee tämän hyödylliseksi. Nyt tarvitsen päänsärkyyni karkkia ja ehkä leffan.