tiistai 28. elokuuta 2012

Lettikampaus, taas.

Tänään on luvassa siivouspäivä, joten en jaksanut vaivautua pidennysten ja hiusten suoristamisen ynnämuun aikaa vievän tukkarumbailun kanssa. Ponnari kyllästyttää. Jos jättää hiukset vapaaksi ne on vähän väliä silmien edessä jolloin niitä pitää nykiä jatkuvasti, mikä taas johtaa niiden rasvoittumiseen. Lettiä siis kehiin taas "vaihteen vuoksi".
Tämä kampaus on toteutettu samalla letti-idealla kuin kampaus parin viikon takaa. Kaksi  puoleen väliin jätettyä ranskalaista lettiä, mihin on otettu hiuksia vain alapuolelta.Tällä kertaa toinen letti vaan menee pidemmälle taakse kuin toinen, jotta sain jätettyä loput hiukset auki toiselle puolelle ja mikä tärkeintä, näkyviin.
Edestä se jäi näyttämään vähän hassulle, mutta kyllä näin yhestä siivousurakasta selviää. Harmi kun itelle tehtäessä näistä tulee niin sotkusia. Pitää vaan harjotella lisää, jos sitten jonkun ajan päästä alkais tämäkin sujua.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vapaaehtoisena töissä

Viikonloppuna meidän pikkukaupungissa järjestettiin musiikkitapahtumia niin nuorille kuin aikuisillekin. Osallistuin tapahtumiin auttamalla toimistohommissa ja jälkimmäisen tapahtuman vapaaehtoistyöläisenä. Näinollen vietin Lauantaini lippujen myynnissä.
Kokeilin meikata vähän erilailla vaihteeks, mutta en ollu täysin tyytyväinen lopputulokseen. Harmaa näytti enemmänkin siniseltä ja en pitäny siitä. Ripset ois varmaan taas auttanu asiaa, mut just maksoin hirveitä summia uusista jonkun aikaa sitten ja onnistuin viikko sitten mystisesti kadottamaan toisen niistä, niin nyt saan sitten omasta puolestani kitua ilman.
Sain hienon käsiin hajoavan työntekijäpassin, millä sai huimia etuja ja oisin vielä jatkoillekin päässy ilmasiks jos oisin päivän päätteeks jaksanu mennä.
Sellasia nimiä oli paikanpäällä esiintymässä. Itelle ei ollu tuttuja muut, kun Olavi Uusivirta, siltäkin vaan muutama kappale.
Päivä oli aika rauhallinen, mutta illasta paikalle ilmestyi jonkin verran porukkaa.
Luotin siihen, että Uusivirta on tuttu joillekin lukijoistakin ja käväsin sitten osan keikasta kattomassa ja varta vasten blogia varten kuvaamassa. On nimittäin vaikea mun säälittävällä pienellä kameralla kuvata ihmistä, joka ei vaan pysy paikallaan. Kuulu sieltä itelleni ainakin pari tuttua biisiä ja yks sellanenkin mistä oikeesti jopa pidän, nimittäin nuori ja kaunis.
Siinä oli mun vähäinen kuvasaldo illalta, eipä siinä paljoo keksinyt lipunmyynnissä istuessa kuvattavaa. Paitsi mun ja Marjukan hienoja piirroksia päivän hiljasemmilta tunneilta:
Pupu? Aasi? Pieni lihava poika epämääräinen hattu päässän? Jokainen voi päättää itse mitä se esittää.

perjantai 24. elokuuta 2012

Punahuulet

Viikko on vierinyt raukeissa tunnelmissa. Työnhakua, maailman turhinta Dance Moms -realitysarjaa, vieraita pääkaupungista ja elämän etsimistä, lähinnä. 
Eilen vietin päivän iki-ihanan äitini kanssa, joka käytti mua tutustumassa kuntosaliin ja uimahalliin. Jälkeenpäin sain ohjeen äidin tekemiin maittaviin lihapulliin ja kuntosalivatsani täyteen kotiruokaa.
Tänään olikin sitten taas perus työttömän päivän vuoro. Aamu alkoi kasvojenkuorinnalla. Aamupäivän työnhaun ja kaverin meikkaamisen jälkeen kipaisin postissa ja kirjastossa. Vaikka en mitään erikoista tehnykään, sain vihdoin kaivettua kameran esille ja nappastua pari kuvaa ensimmäistä kertaa sitten viime sunnuntain.
Jaksoin kuitenkin laittautua edes vähän aamulla, kun kerran on tätä aikaa. Huulissa Sleekin True colour ja sävy nimeltään O.M.G!.
Kirjasaalis puolentoista tunnin metsästämisen jälkeen. En koskaan löydä kirjastosta noin vaan mitään, enkä pidemmän etsimisen ja hakukoneiden avulla edes niitä kirjoja, mitä olen alunperin tullut hakemaan. Nyt kotiin lähti matkaoppaita tulevaa Pariisinmatkaa varten, pari tietokirjaa selvittämään omaa päätä ja yksi hätäisesti poimittu kaunokirjallinen teos.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tuoksuja

Taas kokoelmapostausta paremman puutteessa. Sitä se pikkukaupungin elämä teettää, arjen pienet asiat alkaa näyttää tarpeeks mielenkiintosilta blogiin postattavaksi. Tällä kertaa ajattelin huimien korkokenkien sijaan jakaa laatikossani lymyävät hajuvedet.

Oon aika huono ostamaan hajuvesiä ite, koska ne kuitenkin on yleensä aika hintavia ja aattelen et sit ei tuu käytettyä mitään loppuun jos niitä on liikaa. Ulkomailla käydessä on nyt viimeks tullu ostettua sellasia, mitä ei välttämättä ainakaan vielä suomesta löydä. On myös ihanaa omistaa isosisko, joka lahjottaa kaikenlaista omaisuutta eteenpäin yleensä tänne pikkusiskolle.
Ralph by Ralph Lauren
Ensimmäinen hajuveteni seppälän vartalosuihkeiden ohella. Sain lahjaksi muistaakseni siskolta joskus aikoinaan. En oo ihan varma, mutta kuvittelisin käyttäneeni tätä ainakin jo seitsemännellä luokalla seitsemän vuotta sitten. Tähän päivään se on säilyny, tosin pullossa on jäljellä enää muutama tippa ja tää on kuitenkin vaan 30ml:n puteli. Nyt surettaa, kun se on loppu :(
Si Lolita by Lolita Lempicka
Tämän ostin lentokoneesta paluumatkalla Prahasta pari vuotta sitten. Yritin ettiä Lolita Lempickan hajuvesiä maasta, mutta ei tullu vastaan ennenkuin sitten yläilmoissa. Olihan se ostettava, kun sellanen oli päällimäisenä ostoslistassa sinne mennessä. Yksi näistä ostoksista, mitä en haistanu ensin, mutta onhan tuota tullu käytettyä siitä huolimatta, että eräs ystävistäni mainitsi sen tuoksuvan enoltaan...
Viva La Juicy by Juicy Couture
Lontoosta kaksi vuotta sitten ostettu heräteostoksena lentokentältä kotiinpaluumatkalla. Melko imelä tuoksu, mutta rakastan sitä ja rakastan tota pulloa. Itse asiassa rakastan sitä niin paljon, että nyt yritän välttää sen käyttämistä, ettei se vaan loppuisi! Muuten pitää ehkä varata lento Lontooseen varta vasten uutta hakemaan.
Naughty Alice by Vivienne Westwood
Tämänkin ostin viime jouluna haistamatta sitä ensin, mutta onneksi osuin taas oikeaan. Jos joillekin ei oo jo selvää niin rakastan Vivienne Westwoodia ja pitihän tällänen haalia itselleen, varsinkin lahjapakkauksena missä sai myös vartalovoiteen halvemmalla kuin itse hajuveden ois saanu. Pullon kaulan ympärillä on käsikoru, mikä ei valitettavasti mun ruikularanteissa pysy.
Delicious Candy Apples - Ripe Raspberry by DKNY
Nimensä mukaisesti super imelä. Annan painostamana ostin tän toissakesänä sen työpaikan kesätuoksuista ja vaikka se on karkkinen ja ällömakea, on saanut kehuja. Jotkut sivustot on kuvaillu myös colamaiseksi.
Versus by Versace
Vastikään siskolta peritty ja vähän käytetty. Jos totta puhutaan niin tää on aika lähellä sitä mikä mun mielestä on vanhempien ihmisten tuoksu, mutta alan kyllä vähitellen pitää siitä. Tuoksuu voimakkaasti sitrukselle.
Versus Time for Pleasure by Versace
Tää on ollu mun siskon käytössä vuosikaudet. Ihailin ja nuuhkin tätä aina pienenä. Nyt perin sen jämät omaan käyttöön. Tää on kyllä aika imelä, joten aika harvoin tulee tälläsiä käytettyä. Onneks välillä tulee sellanenkin olo, että haluaa tuoksua makean hedelmäiselle.
Be Delicious - Fresh Blossom by DKNY
Tää on vielä toistaseks mun neutraalinpäivän tuoksu. Sain tämänkin siskolta Lontoosta lähtiessä. Tuoksu ei oo liian voimakas ja siks käytän sitä sillon, kun asukaan ei oo kovin kummonen. Tuoksuu kuitenkin sopivasti raikkaalle. Kukkaiselle ja hedelmäiselle, kuten nimestä voi päätellä.

Siinäpä hajuvesikokoelmani toistaiseksi. Oli mulla joskus vielä veljeltä saatu naisten Puma Jamaica, mutta äitini omi sen itselleen sillä välin kun olin Lontoossa. Eipä se mitään, onhan tässäkin tarpeeksi tuoksuja yhdelle ihmiselle.. Toistaiseksi.

torstai 16. elokuuta 2012

Tampereen visiitti

Perjantaina suuntasin nenän kohti Tamperetta aikomuksenani käydä moikkaamassa veljiä vaimoineen ja juhlistamassa uuden perheenlisäyksen odottelua.
 Ajokortittomana pitää luottaa VR:ään ja kestää tunnin vaihto Pieksämäellä, pyh.
Matkalukemiseksi vihdoin omaan kirjahyllyyn haalittu Poikani Kevin, mistä oon pitkän aikaa kytänny niin kirja- kuin leffa-arvosteluitakin. Juoni on kiinnostanu kovasti, mutta kaikkialla sanotaan vaan, että Kevin on tehnyt jotain todella pahaa. Kirjassa en oo senkään vertaa edenny, että olis mitään selvinny. Mutta jos jotain oon elämässä oppinu niin sen, että leffaa ei voi kattoo ennen kun kirja on luettu.
Tampereella pikkusisko otettiin lämpimästi vastaan mansikkaskumppalasillisen ja leipäjuustosalaatin kera.
Lauantaina oli heti aamusta kova hulina, kun valmistauduttiin Baby showereihin Tamperelaisittain. Sain auttaa mm. kuljettamalla isosiskoni vauvajuhlissa käytetyt koristeet uudelleen käyttöön.
Herkkuja oli monenlaista; Daim-suklaamuffinsseja, mustikkapiirakkaa, leipäjuusto-hunajamelonisalaattia, vauvakutsuille soveltuvaa boolia, karkkia, jäätelöä ja popcornia.
Vaippakakku löytyi pöydästä myös.
Toisin kun siskon juhlissa, näissä juhlissa oli myös pientä ohjelmaa. Vauvan sukupuolen, syntymäajan ja mittojen veikkaamisen lisäksi vieraita pyydettiin tuomaan omia vauvakuvia, joista tuleva äiti sai arvailla kuka on kuka.
Elise olisko 2-3-vuotiaana.

Sekä tietysti lahjojen avaamista.
Oli pakko ottaa kuva maailman söpöimmistä sukista, mitkä Mari oli lähettäny lisäks meidän yhteiseen lahjaan. Niin pienet!

Juhlien lisäksi Vietettiin aikaa Tampereella melko rennosti.
Käytiin Pyynikin näkötornin kahvilassa maistamassa kuuluisia tuoreita munkkeja.
Katottiin Alice in Wonderland ja siihen mukaan piti valita irtokarkkia isoveljen opettamalla tekniikalla; jos ottaa joko kolmea eri karkkilaatua niin paljon kuin haluaa tai kaikkia haluamiansa karkkilaatuja kaksi kappaletta, ei tule ostettua liikaa. Todettu toimivaksi.
Maanantaina seuraamme liittyi äiti ja käytiin Plevnassa illallisella koko porukka. Löysin listalta oman annokseni nimellä "Valkosipulifriikin päiväuni". Valkosipulikermaperuinoita, ulkofileepihvi valkosipulivoilla ja valkosipulimurskaa vielä kupissa lautasen reunalla. Oli aika valkosipulista, enkä edes koskenu siihen valkosipulimurskaan!
Tiistaina pääsin moottoripyörän kyydissä kotiin. En oo istunu kyydissä vuosiin ja alussa olin ihan varma et vastaantulevia rekkoja seuraava ilmavirtaus koituu vielä mun kohtaloks sillä matkalla. Selvisin kuitenkin pelkillä puutuneilla pakaroilla.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Yksi päivä muiden joukossa

En aio täyttää tätä blogia eroahdistuksella, siitä saa ihmiset tarpeekseen muutenkin. Jäin edellisen merkinnän kirjoittamisen jälkeen miettimään, josko joku sai siitä sellaisen kuvan etten ois tapahtuneesta moksiskaan ja uhkuisin elämäniloa. Ei se nyt ihan niinkään ole. Mutta epätoivossa rypemisellä ei ainakaan minnekään pääse, joten yritän vaan selvitä päivästä kerrallaan omalla tavallani ja läheisten ihmisten avulla. Siinä missä pitää käydä pitkillä kävelylenkeillä mietiskelemässä mennyttä, nykyistä ja tulevaa, tarvii myös keksiä muuta tekemistä. Tänään mun ei tarvinnu väkisin keksiä mitään kun äiti pyys mua sinne syömään. Nukuin rauhassa pitkään, nautin pitkästä suihkusta hiusnaamioineen, laittauduin ja kohta se ois  jo lähettävä. Ei oo tarvinnu ollenkaan miettiä mitä sitten tekis.
Yritin väsäillä jonkun sortin lettikampausta, koska en jaksanu rääkätä juuri hemmoteltua tukkaa lämpökäsittelyllä ja vihaan sitä normaalissa tilassaan taipusana, lyhyenä ja pörröisenä.
Siinä yrittäessäni väännellä käsiä mitä kummalisempiin asentoihin saadakseni kuvaa hiuksista takaapäin, silmät osu hyllyllä nököttäviin muumi-figuureihin, mitä sain äidiltä jo muuttaessani. Enkä vielä muistanu esitellä niitä täällä! Noihan on hirveen hintasia normaalisti (20-30€) niin äiti sitten osti ne, kun sai kahdeksalla eurolla kappale. Söpöjähän ne on ja sopii hyllylle mainiosti.

maanantai 6. elokuuta 2012

eilinen

Niin se vaan maailma voi muuttua silmänräpäyksessä. Se nyt ainakin tuli todistettua tässä viimesen vuorokauden aikana. Tässä kuitenkin blogin täydennyksen merkeissä kuvia itsestäni eiliseltä tuntien laittautumisen jälkeen vielä autuaan tietämättömänä tulevasta.