sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Paris is always a good idea.

Tiistaina 18. päivä syyskuuta koitti kauan odotettu päivä jolloin me perheen naisväen ja pikkuisen poikavauvan kanssa kipastiin Lontoosta junalla kanaalin ali Pariisiin. Herättiin huonosti nukutun yön jälkeen (mulla soi tämä jo toista vuorokautta lakkaamatta päässä ja äiti unohti kellonsa näyttävän suomen aikaa, minkä ansiosta herättiin paikallista aikaa kolmelta yöllä panikoimaan pommiin nukkumisesta) kello 4:45 aamulla. Herätettiin pahaa-aavistamaton vauveli yöunilta, puettiin päälle, syötiin pikaisesti aamupalaksi rusinabageleita tuorejuustolla ja hilattiin vähäiset matkatavarat autoon. Autolla sitten huristeltiin Lontoon ketturikkaassa aamuyössä King's Crossin asemalle.
Menomatka kului lähinnä tutkiskellessa mukaan raahattua Pariisin matkaopasta, suunnitellessa sopivaa reittiä kiertää ja ihaillessa pikkuista Jonnea.
Matka kesti noin kaksi tuntia ja perillä oltiin paikallista aikaa kello 10:17. Heti aseman vilinästä päästyämme kauhisteltiin hetki liikenteen menoa, ihasteltiin asemaa ulkoapäin ja tarvottiin ensimmäiseen houkuttelevaan ranskalaiseen leipomoon ostamaan aprikoosikroisantti jaettavaksi. Sen voimin sitten pienen ylihintaisen opaskirjan avulla suunnistamaan etukäteen laadittua reittiä kohti nähtävyyksiä.
Oltiin porukan kesken sovittu, että katsotaan kaikki nähtävyydet vaan pikasesti ulkoa, jotta ehditään nähdä enemmän sen sijaan että puolet päivästä menis jonotteluun. Ensimmäisenä vuorossa Notre Damen katedraali, mulle tuttu Disneyn Notre Damen kellonsoittajan ansiosta mikä nyt vaan sattu olemaan yks mun lempparileffoista pienenä. Osottelin piirretystä tuttuja gargoileja innoissani kuin viisivuotias konsanaan.
Notre Damen jälkeen etsittiin syrjäisempi lounaspaikka, ja parkkeerasimme paikalliseen ravintolaan eräälle pikkukadulle. Paikka oli pieni, tunnelmallisen näköinen ja sopivan kiireisen näköinen. Tilattiin pienet annokset risottoa, lasagnea ja ankkapiirasta sekä juomaksi light kokis ja kivennäisvettä. Näin pienistä, mitättömistä ja tylsistä annoksista saatiin 70 euron lasku, jolloin päätettiin jättää Pariisilaisittain syöminen siihen.
Notre Damelta poikettiin reitiltämme nähdäksemme Lourven taidemuseon ulkoapäin. En yleensä ole kovinkaan kiinnostunut arkitehtuurista, mutta Pariisissa olin itsekin leuka maassa kaikista kivipatsaiden yksityiskohdista ja muotoiluista. Olihan sitä tosiaan rakennettukin se 800 vuotta. Louvren vierestä bongattiin vielä sattumalta Pariisin version tästä love padlock-ilmiöstä. Elikkä pariskunnat hankkii lukon, kirjottaa siihen nimensä tai jotain muuta itselleen tärkeää, lukitsee sen johonkin ja heittää avaimen menemään.
Louvren katsastettuamme poikkesimme puistoteitä pitkin kohti Eiffel-tornia. Nautiskeltiin kukin Mövenpickin jäätelöt (pistaasi, minttu-suklaa ja caramel) ja ihailtiin puiston kukkia. Sää oli nähtävyyksien kiertämiseen ja ympäriinsä kävelyyn täydellinen; puolipilvinen, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Yhessä vaiheessa hetken ripeksi vettä, mutta ei onneksi kauaa.
Ei tietenkään sopimuksen mukaan käyty kiipeämässä Eiffel-torniinkaan. Jalat oli muutenkin jo kaikesta kävelystä väsyneet ja jonojen päästä löytyvät hissit maksoi, joten oikeastaan ei edes haitannut. Otettiin kuvia sen juurella ja istuttiin tornin alapuolelle levähtämään, ennen kun jatkettiin matkaa riemukaaren kautta Champs-Élyséesiin ostoksille.
Riemukaaren ympäri meni jonkin sortin liikenneympyrä, mikä osoittautui suurimmaksi sekasorroksi mitä oon koskaan nähny. Ei minkäänlaisia kaistoja, ja kaikilta riemukaaren ympäriltä tulevilta kahdeltatoista tieltä kaikki halus tietenkin ehtiä ajamaan sopivaan väliin ensimmäisenä. Pyöräilijät ja bussit vielä siihen mukaan. Pelkästään sinä aikana mitä pysähdyttiin siihen kuvailemaan, taisin nähdä parikin melkein-kolaria.
Ostoksiin meillä oli loppujen lopuksi jäljellä aika vähän aikaa. Käytiin lähinnä vauvanvaateliikkeissä ja jo tutuissa kaupoissa. Kaikki ranskalaiset liikkeet mitä nähtiin tai mihin astuttiin sisälle, tuntu olevan vähän turhan hintavia. Ostin vain H&Mltä valkoisen villapaidan, minkä olisin luultavasti saanut ostettua Suomestakin, ainakin Lontoossa niitä sitten jälkeenpäin näin. Käytiin vielä syömässä tutusti ja turvallisesti mäkkärissä, jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan takaisin asemalle. Käytiin vielä ostamassa suolaista evästä matkaa varten ja makeita leivonnaisia leipomosta kotiinvietäväksi.
Kotimatka meni mun osalta lähinnä nukkuen olin nimittäin lopen uupunut tuon kävelylenkin, kaiken suunnistamisen ja turisteilun jälkeen. 
Matka oli avartava ja onnistunut. Kerrankin olin tosissani kiinnostunut edes hieman kaupungin historiasta ja ottanut kunnolla selvää etukäteen mitä pitää käydä katsomassa. Pariisista jäi mieleen erityisesti epäystävällinen asiakaspalvelu ravintoloissa, järkyttävä liikennekulttuuri, arkkitehtuuri ja syötävän suloiset pariisilaisleipomot. Menisin mielelläni uudelleen, ainakin shoppailemaan ajan ja rahan kanssa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Honey, I'm home!

Heippahei täältä virkeän Varkauden vilskeestä. Kuten otsikko kertoo, olen palannut takaisin pieneen vuokrakolooni viime Lauantaina. Aina sataa ja kadut on tyhjät, vaan eipä ollut Lontoossa; ihania leutoja ja aurinkoisiakin päiviä riitti kaikille kuudelle päivälle, jotka saatiin äidin kanssa irrottautua ankeasta arjesta siskoni perheen kanssa.
Turisteilu jäi tällä kertaa vähemmälle, sillä olihan meillä uusi perheenjäsen tavattavana. Onhan noita nähtävyyksiä jo tarpeeksi aikasemmilla visiiteillä tullu nähtyä. Taisteltiin Pikku-Jonneen suosiosta ja ansaittiin paljon hymyjä siitä hyvästä. 
Ulos astuttiin päivittäin lähinnä vain käymään kävelyllä, kahvilla tai kaupoissa. 
Käytiin me tosin yhden päivän ajan Ranskassa Pariisissa, mistä aion kirjoittaa erillisen merkinnän tässä lähipäivinä. Sain vähän shoppailtuakin keväällä saamiani palkkabonuksia tiehensä.
Matka meni hienosti ja oli ihana viettää aikaa ihan vaan perheen kesken. Nyt alkaa vuorostaan paluu takaisin arkeen, sillä huomenna tällä alkaisi työt koulunavustajana englanninkielisessä leikkikoulussa. Arki siis jatkuu lasten ja englanninkielen parissa.

torstai 13. syyskuuta 2012

Brunepää kuvauksissa

Eilen sain uuden hiusmallini seuraksi uuden hiusvärin. Olin vaan seurana hiusväriostoksilla ja päätin sitten hetken mielijohteesta ottaa värin itsellekin. Kyseessä Franck Provostin kestoväri sävyssä 4.0. Ajattelin, että noi hiukan kolmosesta haalistuneet pidennykset violetteine latvoineen sitten tarpeen tullen sopii vielä päähän, eikä tarvii heti olla hankkimassa uusia.
Tänään sain uusista hiuksista vielä läjän kuvia julkaistavaksi, kun toteutettiin kauan keskusteltu suunnitelma ulkoilmakuvauksista pienellä kaveriporukalla. 
Lontoon- ja Pariisinmatkat lähestyy, sunnuntaina koittaa lähtöpäivä ja ensi lauantaina palailen sitten taas takaisin. En tiedä, onnistuuko tai tuleeko yleensäkään päiviteltyä itse matkan aikana, saa nähdä. Viimestään ensi viikonloppuna kotiin palattuani istun alas ja kirjoitan reissusta oikein muhevan merkinnän.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Uusi tukka, uudet mukit

Sitä aina sanotaan, että sydänsuruista toivuttaessa auttaa vaatekaapin tai oman lookin uudistaminen. Eilen aamupäivällä ryntäsin edellisen illan päätöksestä kampaajalle hiustenleikkuuseen. Mitään radikaalia en uskaltanu tehdä noin lyhyellä varotusajalla, mutta hieman tukka lyheni ja sai jonkinlaista muotoa. 
Olinki leikannu hiukset viimeks Tammikuussa ja latvoista sen kyllä huomas. Nyt en taas yllättäen osaa lakata hipelöimästä näitä. Vielä kun uuden värin sais tän kulahtaneen tilalle. En oo vielä kokeillu miltä näyttää pidennysten kanssa, mutta tällä hetkellä oon tyytyväinen tähän näin lyhyenäkin.
Kampaajalta kämpän kautta vesitornille tornikahvilaan tapaamaan kavereita. Kävin siellä viimeks ala-asteen kaupunkiretkellä, jolloin se muistaakseni oli vielä maksullista. Vaikka Varkauden vesitorni on säälittävän pieni, niin kyllä sieltä näki hyvin edes keskustan.
Jaettiin Maijun kanssa vohveli mansikkahillolla ja kermavaahdolla.
Siinä keskustellessa tuli esille, että Carlssonilla on muumimukit tarjouksessa. Pitihän sinne mennä haalimaan omaan kokoelmaan lisää mukeja.
Joitakin mukeja sai 8,90 eurolla ja loput ei-sesonki mukit kympillä. Normaalihinta Carlssonilla on kuitenkin huikeat 17,60€.
Mukaan pääsi ei yksi, ei kaksi vaan kolme mukia. En osannu päättää, haluanko kauan ihailemani Hattivattimukin seuraksi Nipsun vai Haisulin. Ratkaisu: ota kaikki kolme. Maksoi 8,90€ kappale.
Illalla käytiin vielä leffassa Äidin kanssa katsomassa Puhdistuksen Suomen ensi-ilta.
En oo lukenu kirjaa, vaikka se on ollu lukulistalla jo jonkin aikaa. Mulla ei ollu taas mitään hajua mitä odottaa. Tiesin vaan että tässä on mummo, nuori tyttö ja Viro.
Suomalaiset ja Pohjoismaiset leffat yleensäkin on aika karuja verrattuna muiden maiden leffatuotantoon, mutta tää oli jo mun mielestä tosi rankka. Löyty kiroilua, väkivaltaa, alastomuutta ja tulipaloja, Suomalaisen leffan kaikki peruselementit siis. Niitä vaan oli tosi paljon enemmän kun mitä yleensä oon tottunu näkemään. Siitä huolimatta juoni oli hyvä ja leffa hienosti toteutettu. Pitkästä aikaa pysyin leffateatterissa valppaana koko elokuvan ajan!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Viikonloppu

Ihanista ihanin ystäväni Anna oli mun luona käymässä viikonloppuna. En tajunnu taas ottaa tarpeeks kuvia, mutta ei me kamalasti mitään normaalista poikkeavaa tehtykään. Muunmuassa pelattiin Tekkeniä, juoruttiin, selviteltiin ihmissuhdesolmuja, naureskeltiin typerille jutuille internetissä, käytiin juhlistamassa sekä synttäreitä että tupareita ja juhlittiin meidän omaa yhteistä reunionia syömällä herkkuruokia. On se vaan parhain Unni♥
Viimeks tänään kommentoitiin siitä, miten mun kaltainen pieni säälittävä ihminen voi pelata "näinkin väkivaltaista" peliä. Koska tää kuittailu rakkaudestani Dexteriä ja Tekkeniä kohtaan loppuu, hä?!
Lauantai-aamun budjettibrunssi; luonnonjugurttia kiivillä ja banaanilla, tuoremehua, tuoreita leipomosta noudettuja maalaissämpylöitä ja teetä.
Näin suppeasti pystyn yhen tapahtuma- ja tunnerikkaasta viikonlopusta kertomaan, mutta vielä yksityiskohtaisemmin saman tarinan löydätte Annan näkökulmasta tämän blogista.