torstai 25. heinäkuuta 2013

Halataan kun tavataan / Moomin World

Tervehdys täältä muuttourakan keskeltä! Aikaa on viime aikoina ollut kovin rajallisesti ja koskaan illan rauhallisina hetkinä ei ikinä ole läppäriä hollilla, että olisi voinut käyttää sen ajan hyväksi blogin päivitykseen. Sunnuntaina tosiaan itse suuntaan jo Tampereelle edeltä ja ensi viikon alussa saadaan avaimet uuteen kämppään. Olen itse muutosta kyllä innoissani, mutta kaikki tämä pakkaaminen, asioiden järjestely ja paikasta toiseen juoksentelu alkaa pikku hiljaa jo riittää.
Muuttavan arjen sijaan päivittelen kuitenkin tällä kertaa jo jonkin ajan takaisesta matkastani lapsuuden unelmakohteeseeni. Ruisrockviikonlopun jälkeinen maanantai me oltiin matkaseurueeni kanssa varattu hukattavaksi Naantalissa ja koska muut meni testailemaan paikallisia frisbeegolfratoja, päätin itse käyttää päivän lapsiperheiden ja japanilaisten turistien seurassa muumimaailmassa. En muista lyhyen elämäni aikana käyneeni tämäntapaisessa teemapuistossa aiemmin, missä huvilaitteiden sijaan on jättimäisiä satuolentoja ja hattaraa. Taitaa muutenkin nämä tällaiset olla tarkoitettu lähinnä lapsille, jotka uskovat mykän muumipeikon olevan se ihka oikea lapsuuden suosikkihahmo, eikä 16v kesätyöläinen jota on kielletty puhumasta. No, näin 20-vuotiaana oli kuitenkin ihan hyvä viimeistään päästä käymään muumimaailmassa, varsinkin kun muumeista tykkään edelleen mukien, sisustuselementtien, tv-sarjan ja kirjojen muodossa.
Ennen alueen kiertämistä kävin katsomassa läpi alueen ulko- ja sisäpuolella sijaitsevat muumikaupat. Ehdin jo innostua löytämästäni herätyskellosta luullessani sen olevan SE aito ja alkuperäinen puhuva yksilö. 50 euron kello jäi kuitenkin hyllyyn, kun myyjä selvitti sen vain piippaavan ärsyttävästi niinkuin tavalliset herätyskellot. Sen sijaan kahmin pikkulaukkuuni muumiaiheiset lasinaluset, piparkakkumuotin, magneetteja niin itselleni kuin tuliaisiksi ja vauvakirjan kummipojalleni.
Loppupäivän vietin, yllätys yllätys lähinnä kierrellessä ympäriinsä muumitaloa ja seikkailupolkuja. 
Odottelin kiltisti vuoroani pienten lasten seassa, jotta pääsisin ikuistamaan itseni muumihahmojen kanssa.
Olin kyllä ihan tosissaan positiivisesti yllättynyt, kun metsän keskeltä seikkailupolkujen varsilta löytyi noidan mökki asukkeineen sekä mörön ja hattivattien luolat. Omiksi lempparihahmoiksi kun lukeutuvat - ainakin näin aikuisena - nuo synkemmät syrjäytyneet vähemmän suositut hahmot. Olisivat toki hattivatit tai ainakin mörkö saaneet olla vielä vähän eloisampia.
Kierrettyäni koko alueen jo kahteen kertaan kävin vielä tappamassa aikaa teatterissa näytelmien parissa ja söin huvi-/teemapuistoperinteen mukaisesti hattaran. Lähdin muumimaailmasta tyytyväisenä päätöksestäni käydä muumimaailmassa, vaikka sitten näin myöhään. Uudestaankin voisin käydä, vaikka ensi kerralla voisin ottaa vaikka sisarusten lapsia mukaan, etten vaikuta niin oudolta kuljeksiessani yksin kameran kanssa.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ruisrock

Blogitauko poikki ja kertomus kuulumisista sekä mun ensimmäisestä festarireissusta tähän väliin. Tosiaan ollu elämässä yhtä sun toista hässäkkää tässä viime viikkoina, niin ei oo blogiin tarinoiminen ollu ihan päällimmäisenä listalla. Tai jos on ollut, niin olen kiireiltäni/laiskuuttani siirtänyt päivittämistä jatkuvasti tuonnemmaksi, jolloin postausaihe ei sitten olekaan muutaman päivän jälkeen kuulostanut enää niin hyvältä idealta. Pitää lakata harrastamasta sitä...
Kerrottakoon nyt ensimmäisenä itselleni tärkein ja iloisin uutinen, nimittäin pääsin opiskelemaan. Enkä ihan mihin tahansa vaan all time favourite kaupunkiini Suomessa, nimittäin Tampereelle tykö veljieni ja heidän perheineen! Koulu alkaa ja muutto koittaa jo nyt elokuussa, joten asunnon metsästys ja muiden asioiden kuntoon järkkääminen vie oman aikansa loma-arjestani. Mutta kaikesta stressistä huolimatta oon vaan tyytyväinen päästessäni tästä kylänpahasesta pois. No hard feelings, parahin Varkaus.
Anyway, viime viikonlopun vietin siis muiden mukana Ruisrockissa. En oo koskaan aikasemmin käynyt festareilla, mutta nyt mut ylipuhuttiin mukaan kokeilemaan. No, täytyy sanoa, että olisihan tuon rahan voinu huonomminkin käyttää. Vaikka musta ei kovin suurta bajamajojen ystävää tai eturiviin väkisin vänkäänää festarieläintä muotoutunutkaan, niin olenpahan kokemusta rikkaampi.
Perjantaina oli eniten energiaa juosta lavalta toiselle katsomassa kaikkea mahdollista. Tuli siinä sitten nähtyä mm. Karri Koira, Samuli Putro, Band of Horses, Hurts ja Knife Party. Lisäksi loppuillasta vielä jotain muiden bändejä. Koska en tosiaan pyrkiny niille parhaille paikoille muiden tönittäväksi, ei nää kuvat oo mitenkään erityisen hyviä ja onnistuneita, muttahan ompahan kuitenkin muistoksi vinoja tärähtäneitä kuvia.
Lauantaina mentiin alueelle melko myöhään ja jammailtiin siinä hetki Dizzee Rascalia muiden mukana, jonka jälkeen linnoittauduin poikien mukana Rantalavan lähettyville puun juureen kuuntelemaan siellä esiintyviä bändejä, joita ainakin Topi halusi nähdä. Illasta juuri ennen lähtöä kuunneltiin vielä hetki HIMiä, joilta kuulikin sitten pari itsellekin tuttua biisiä.
Sunnuntai taisi olla ainut päivä, jolloin mentiin alueelle aikaisin. Ideana oli pysytellä rantalavalla koko päivä ja mun ja Topin osalta se sitten meni juurikin niin. Itselleni ei, taaskaan, ollut mitään pakkonähdä-bändejä, mutta ei se haitannut ollenkaan. Kuuntelin sitten J. Karjalaista, Cheekiä, Raappanaa ja meidän päivän lopuksi Macklemore viihdytti välispiikeillä ja viime aikoina radiossa liikaa soitetuilla kappaleilla. Noin puolivälissä Macklemore&Ryan Lewisin keikkaa lähdettiin kohti Naantalia nukkumaan viimeinen yö leirintäalueella. Seuraava päivä vietettiin vielä osittain Naantalissa kukin omalla tavallaan ja omasta seikkailustani kerron sitten erillisessä merkinnässä.