tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ruisrock

Blogitauko poikki ja kertomus kuulumisista sekä mun ensimmäisestä festarireissusta tähän väliin. Tosiaan ollu elämässä yhtä sun toista hässäkkää tässä viime viikkoina, niin ei oo blogiin tarinoiminen ollu ihan päällimmäisenä listalla. Tai jos on ollut, niin olen kiireiltäni/laiskuuttani siirtänyt päivittämistä jatkuvasti tuonnemmaksi, jolloin postausaihe ei sitten olekaan muutaman päivän jälkeen kuulostanut enää niin hyvältä idealta. Pitää lakata harrastamasta sitä...
Kerrottakoon nyt ensimmäisenä itselleni tärkein ja iloisin uutinen, nimittäin pääsin opiskelemaan. Enkä ihan mihin tahansa vaan all time favourite kaupunkiini Suomessa, nimittäin Tampereelle tykö veljieni ja heidän perheineen! Koulu alkaa ja muutto koittaa jo nyt elokuussa, joten asunnon metsästys ja muiden asioiden kuntoon järkkääminen vie oman aikansa loma-arjestani. Mutta kaikesta stressistä huolimatta oon vaan tyytyväinen päästessäni tästä kylänpahasesta pois. No hard feelings, parahin Varkaus.
Anyway, viime viikonlopun vietin siis muiden mukana Ruisrockissa. En oo koskaan aikasemmin käynyt festareilla, mutta nyt mut ylipuhuttiin mukaan kokeilemaan. No, täytyy sanoa, että olisihan tuon rahan voinu huonomminkin käyttää. Vaikka musta ei kovin suurta bajamajojen ystävää tai eturiviin väkisin vänkäänää festarieläintä muotoutunutkaan, niin olenpahan kokemusta rikkaampi.
Perjantaina oli eniten energiaa juosta lavalta toiselle katsomassa kaikkea mahdollista. Tuli siinä sitten nähtyä mm. Karri Koira, Samuli Putro, Band of Horses, Hurts ja Knife Party. Lisäksi loppuillasta vielä jotain muiden bändejä. Koska en tosiaan pyrkiny niille parhaille paikoille muiden tönittäväksi, ei nää kuvat oo mitenkään erityisen hyviä ja onnistuneita, muttahan ompahan kuitenkin muistoksi vinoja tärähtäneitä kuvia.
Lauantaina mentiin alueelle melko myöhään ja jammailtiin siinä hetki Dizzee Rascalia muiden mukana, jonka jälkeen linnoittauduin poikien mukana Rantalavan lähettyville puun juureen kuuntelemaan siellä esiintyviä bändejä, joita ainakin Topi halusi nähdä. Illasta juuri ennen lähtöä kuunneltiin vielä hetki HIMiä, joilta kuulikin sitten pari itsellekin tuttua biisiä.
Sunnuntai taisi olla ainut päivä, jolloin mentiin alueelle aikaisin. Ideana oli pysytellä rantalavalla koko päivä ja mun ja Topin osalta se sitten meni juurikin niin. Itselleni ei, taaskaan, ollut mitään pakkonähdä-bändejä, mutta ei se haitannut ollenkaan. Kuuntelin sitten J. Karjalaista, Cheekiä, Raappanaa ja meidän päivän lopuksi Macklemore viihdytti välispiikeillä ja viime aikoina radiossa liikaa soitetuilla kappaleilla. Noin puolivälissä Macklemore&Ryan Lewisin keikkaa lähdettiin kohti Naantalia nukkumaan viimeinen yö leirintäalueella. Seuraava päivä vietettiin vielä osittain Naantalissa kukin omalla tavallaan ja omasta seikkailustani kerron sitten erillisessä merkinnässä.

2 kommenttia:

  1. Paras ruisrock ikinä. Korvissa tinnittää kivasti vieläkin eikä kuule asiakkaita töissä :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yup, oli kyllä oiva valinta ensimmäiseksi festarikokemukseksi ! (:

      Poista