perjantai 22. marraskuuta 2013

Vuotta ja viikkoa viisaampana

Varhaisteininä kuvittelin jotenkin koko ajan, että elämä loppuu 18-vuotiaana. Enkä tarkoita tätä nyt niin että elämänkatsomukseni olisi ollut luokkaa 'hei siis vähän 19v on jo ikivanhoja en haluu rupsahtaa' tai mitenkään erityisen masentavana tunnustuksena, että olisin ajatellut kuolla kupsahtavani heti kun täysi-ikäännyn. Mulla ei vaan itselläni oo ollu oikein ikinä kykyä suunnitella elämääni vuotta kauemmas tai tehdä suuria päätöksiä muutenkaan. Kyllä mä nyt ajattelin sieltä koulusta valmistua 19-vuotiaana, mutta muuten "aikuisikä" oli pelkkä suuri ja pelottava musta aukko. Yhtäkkiä pitäis pärjätä omillaan, osata ottaa tosissaan vastuuta kaikesta ja tietää, mikä susta tulee isona. Kaverit ympärillä kihlaantui, muutti yhteen, ulkomaille tai ihan vaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja vähän vanhemmat tutut hankki lapsia. En tiennyt yhtään, mitä haluaisin tehdä.  Nyt olen saanut huomata, ettei tämä aikuisiän alun kriisi ole helpottanut kunnolla vieläkään näinä kolmena vuotena. Ollaan tässä onneksi ihan hyvään suuntaan loppujen lopuksi menossa. Koulusta valmistuttuani sisko sai mut ylipuhuttua muuttamaan vuodeksi Englantiin. Se oli hieno ja kasvattava kokemus, mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Tulin kuitenkin takaisin, jonka jälkeen olen päässyt muuttamaan Suomessa suosikkikaupunkiini opiskelemaan. Kuitenkin menen edelleen pelkästään kokeilemalla eri asioita, mikä vaikuttaisi kivalta ja mitä voisin tehdä.
Juhlitaan nyt kuitenkin vielä kerran näin viikkoa jälkeenpäin sitä, että ikäkriisistä huolimatta on taas eletty yksi vuosi kauemmin kuin nuorenpana typeränpänä enteilin. Juhlan kunniaksi kuvapläjäys vauvasta nuoreen aikuiseen, olkaatte hyvät. Pst, jos koette tämän erityisen tylsänä merkintänä, niin naureskelkaa nyt edes tuota kulmakarvojen muodonmuutosta vuosien varrella.
Eipä siinä, ympäri mennään...
... ja yhteen tullaan. Kolmen vuoden väli näillä kahdella viimeisellä kuvalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti